(Opas pysähtyy Leinikin eteen, katsoo rakennusta hetken ja kääntyy sitten lempeästi ryhmää kohti. Hän puhuu rauhallisella, kertonovalla äänellä, jossa kuuluu vuosien kokemus ja aito intohimo historian havinaan.)
Katsokaa tätä taloa. Ensi silmäyksellä se saattaa näyttää vain yhdeltä monista kaupungimme rakennuksista, mutta jos pysähdytte hetkeksi ja vain kuuntelette, niin huomaatte, että seinät täällä Leinikissä hengittävät. Tuntuuko se teistä? Se on sellaista tiivistä, odottavaa tunnelmaa, jota ei löydä moderneista lasitaloista. Täällä aika ei ole vain kulunut, vaan se on kerrostunut. Kun astumme sisään, me emme astu vain rakennukseen, vaan me astumme keskelle ihmiskohtaloita, intohimoa ja sitä periksiantamatonta tahtoa, jolla on rakennettu koko meidän yhteiskuntamme perusta. Täällä on vietetty valvottuja öitä, käyty kiivaita väittelyitä ja unelmoitu maailmasta, joka olisi oikeudenmukaisempi.
Mennäänpä syvemmälle historian hämäryyteen. Leinikki ei syntynyt tyhjiössä, vaan se on osa sitä suurta yhteiskunnallista murrosta, joka pyyhkäisi maan yli vuosikymmeniä sitten. Ajatkaa aikaan, jolloin tieto ei kulkenut älypuhelimilla, vaan se kulki salaisina kirjeinä, käsinkirjoitettuina lehtisinä ja kuiskauksina hämärissä huoneissa. Tämä talo on toiminut turvasatamana ja kohtaamispaikkana niille, jotka uskalsivat kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen. Se on ollut kansalaistoiminnan sydän, paikka, jossa tavalliset ihmiset – työläiset, opiskelijat ja visionäärit – tajusivat, että yhdessä heillä on valtaa muuttaa maailmaa. Täällä on hiottu argumentteja ja rakennettu siltoja eri luokkien välille. Jokainen nariseva lattialankku on todistaja niistä hetkistä, kun rohkeus voitti pelon ja kun yhteisöllisyys nousi yksilön edelle.
Mutta jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoitettu virallisiin arkistoihin. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu, että Leinikin seinien sisään on jäänyt kätkettynä viestejä ja muistoja ajoilta, jolloin toiminta oli vaarallista. Sanotaan, että jossain nurkissa on vielä jälkiä kiireellisistä kokouksista, jotka on jouduttu keskeyttämään oven koputuksen saatteksi. Onko täällä ollut salaisia käytäviä tai kätkettyjä lokeroita? Ehkäpä. Mutta suurin myytti ja samalla suurin totuus on se, että Leinikki ei ole vain rakennus, vaan se on elävä organismi. Se on imenyt itseensä vuosikymmenten ajan toivon ja kapinan energiaa, ja monet sanovat, että kun täällä viettää aikaa riittävän kauan, voi melkein kuulla menneiden sukupolvien äänet kuiskaamassa ohjeita siitä, miten pysyä uteliaana ja rohkeana.
Nyt kun olemme tunteneet tämän paikan hengen, kutsun teidät astumaan lähemmäs. Älkää vain katsoko pintoja, vaan yrittäkää aistia se voima, joka on täällä yhä läsnä. Kun kuljemme eteenpäin, miettikää itsenne niiden ihmisten saappaissa, jotka tulivat tänne etsimään vastauksia elämäänsä ja yhteiskuntaan. Leinikki muistuttaa meitä siitä, että jokainen meistä voi olla osa jotain suurempaa, jos vain uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen ja kohdata toisen ihmisen avoimella mielellä. Olkaa hyvä, tulkaa perässä, niin katsotaan, mitä salaisuuksia nämä huoneet meille vielä paljastavat.
"Automaattisesti haettu nähtävyydet-kohde."