Apila Apteekki

*(Opas pysähtyy Apila Apteekin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii kädellään rakennusta ja ympäröivää katunäkymää.)* Katsokaas tätä rakennusta. Pysähtykää hetkeksi ja vain hengittäkää. Tunnetteko te sen? Se on se erityinen tuoksu, joka leijuu täällä – hienoinen sekoitus kuivattuja yrttejä, vanhaa puuta ja sellaista kliinistä puhtautta, joka on seurannut tätä paikkaa läpi vuosikymmenten. Me seisomme nyt paikan päällä, joka on ollut kaupungimme terveyden ja selviytymisen keskus kauan ennen kuin nykyiset terveyskeskukset edes keksittiin. Apila Apteekki ei ole vain kauppa, josta haetaan särkylääkkeitä; se on elävä aikakapseli. Kun katsotte noita ikkunoita, kuvitelkaa hetkeksi, kuinka täällä on kulkenut ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, huolestuneina vanhempina tai toiveikkaina potilaina, etsimässä apua sellaiseen vaivaan, jolle ei tuolloin ollut vielä nimeä. Siirrytäänpä vähän syvemmälle historiaan. Apila Apteekki syntyi aikana, jolloin apteekkari oli kaupungin arvostetuimpia hahmoja – hän oli usein lähes yhtä tärkeä kuin lääkäri, ja joskus jopa tärkeämpi, koska hänellä oli ne tiedot, miten luonnon raaka-aineet saatiin toimimaan. Täällä on vuosikymmenten ajan käyty valtavaa työtä: on poltettu uunissa uutteita, punnittu tarkasti valkoista jauhetta ja täytetty pieniä lasipulloja käsin. Muistakaa, että ennen valmisteita kaikki tehtiin täällä, takahuoneen laboratorioissa. Jokainen resepti oli käsityötä. Täällä on koettu kaupungin suuret murrokset, sodat ja epidemiat. Kun muu kaupunki on ollut paniikissa, näiden seinien sisällä on vallinnut kurinalainen rauha ja ammattitaito. Apteekkari on ollut se luotettu hahmo, joka tiesi, mikä yrtti rauhoittaa mielen ja mikä uute parantaa keuhkot, aikana jolloin lääketiede oli vielä osa taidetta ja kokeilua. Mutta kuten jokaisella vanhalla talolla on, myös Apilalla on omat salaisuutensa. Paikalliset huhuvat, että rakennuksen kellariin on jäänyt jälkiä ajalta, jolloin täällä valmistettiin ei vain lääkkeitä, vaan myös sellaisia eliksiirejä, joiden tehoa ei pystytty selittämään pelkällä kemialla. Kertomukset kertovat eräästä mystisestä apteekkarista, joka tunsi kaupungin jokaisen salaisen polun ja jokaisen metsän syvimmän yrtin. Sanotaan, että hänellä oli täällä salainen kirja, johon oli kirjattu potilaiden vaivojen lisäksi myös heidän salaisuutensa, sillä apteekki oli kaupungin luottamuksen keskus. Ihmiset kertoivat apteekkarille asioita, joita eivät kertoneet edes papille. Tämä paikka on siis imenyt itseensä kaupungin hiljaiset huokaukset ja salaisuudet, ja ne tuntuvat vieläkin värisevän näissä seinissä, jos vain osaat kuunnella tarkasti. Nyt kun me olemme kurkistaneet historian hämärään, kehotan teitä katsomaan vielä kerran tuota Apilan kylttiä. Se on enemmän kuin brändi; se on lupaus siitä, että apua on saatavilla, oli aika mikä tahansa. Kun jatkamme matkaamme eteenpäin, miettikää sitä ketjua, joka yhdistää meidät niihin kaikkiin ihmisiin, jotka ovat astuneet tästä ovesta sisään viimeisen sadan vuoden aikana. Toivon, että vietitte täältä mukananne ripauksen sitä rauhaa ja luottamusta, jota Apila Apteekki on edustanut sukupolvelta toiselle. Olkaa hyvä ja seuraatte minua, niin suuntaamme seuraavaan kohteeseen, mutta jättäkää mielessänne tämä pieni, vihreä apilanlehti kaupungin sydämessä.