(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja pyyhkii kämmenillään pölyt housuistaan. Hän katsoo ympärilleen, hymyilee ja viittoo ryhmää lähemmäs metsän reunaan.)
No niin, hyvät matkailijat, pysähdytäänpä tässä hetkeksi. Hengittäkääpä kunnolla sisään. Tunnetteko tämän tuoksun? Se on se tietty yhdistelmä kosteaa sammalta, havupuuita ja jotain sellaista, mitä ei voi selittää vain biologialla. Tervetuloa Taikapiirille. Nimestään huolimatta tämä ei ole vain leikkipaikka lapsille, vaan se on paikka, jossa luonto ja ihmisen kuvitelmat kohtaavat. Katsokaa noita puita – ne eivät ole vain kasveja, vaan ne ovat kuin vanhoja vartijoita, jotka ovat seisseet tässä kauan ennen meitä. Täällä kaupungin melu vaimenee ja aika tuntuu hidastuvan. On kuin astuisimme oven läpi toiseen maailmaan, jossa säännöt ovat hieman erilaiset kuin asfaltilla.
Mutta jos katsomme tätä paikkaa historian silmin, niin tässä maastossa on kerroksia, joita ei ensisilmäyksellä näe. Tällaiset metsäiset saarekkeet ovat olleet kaupunkiympäristössä elintärkeitä. Ennen kuin meillä oli puistoja suunniteltuna arkkitehtien piirustuspöydillä, tällaiset paikat olivat yhteisön yhteisiä tiloja. Täällä on kuljettu polkuja, joita ei ole merkitty karttoihin, ja täällä on etsitty rauhallisuutta sota-aikojen kiireen tai teollistumisen pölypilvien keskellä. Kun ajattelee, miten tämä alue on muuttunut vuosikymmenten saatossa, huomaa, että luonto on aina pyrkivä ottamaan tilansa takaisin. Tämä leikkipaikka on rakennettu kunnioittaen maaperää, mutta sen juuret ulottuvat syvälle siihen aikaan, kun ihminen eli symbioosissa metsän kanssa ja tiesi tarkalleen, mikä puu on pyhä ja mihin kiveen ei pidä koskea.
Ja tästä tulee se mielenkiintoinen osa, eli Taikapiirin salaisuus. Paikalliset legendat kertovat, että juuri tässä kohdassa maan magneettikenttä tai ehkäpä jokin vanha henki tekee jotain erikoista. Sanotaan, että jos ihminen astuu piirin keskelle ja sulkee silmänsä, hän voi kuulla kuiskaajia menneisyydestä. On puhuttu siitä, että täällä on sijainnut muinoin muinaisia uhripaikkoja tai kenties vain kohtaamispaikkoja, joissa on solmittu sopimuksia, joita ei ollut tarkoitettu kirjallisiksi. Se ei ehkä ole tieteellisesti todistettua, mutta historian harrastajana tiedän, että myytit syntyvät aina syystä. Ne ovat ihmismielen tapa antaa merkitys paikoille, jotka tuntuvat erityisiltä. Täällä raja todellisuuden ja kuvitelman välillä on ohut kuin syksyn lehti.
Joten, ennen kuin päästän teidät tutkimaan aluetta omillanne, haluan antaa teille pienen haasteen. Älkää vain kävelkökös läpi, vaan pysähtykää. Etsikää se kohta, jossa tunnettete itsenne pieniksi ja osaiseksi jotain suurempaa. Kokeilkaa, löydättekö te oman rauhanne tai ehkäpä pienen vihjeen siitä, mitä täällä on tapahtunut sata vuotta sitten. Olkaa varovaisia, kun astutte sammaleelle, ja muistakaa, että Taikapiiri antaa vain sen, mitä se haluaa antaa. Kiitos seurastanne, ja nyt on teidän vuoronne löytää oma tarinanne tästä metsän syleilystä. Olkaa hyvä, astukaa sisään.
"Automaattisesti haettu luonto-kohde."