Ravintola Sitara

*(Opas pysähtyy ravintolan eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi hymyillen. Hän elehtii kädellään rakennusta ja ympäröivää katunäkymää.)* Katsokaa tätä paikkaa. Kun me astumme sisään Sitaraan, me emme astu vain ravintolaan, vaan me astumme eräänlaiseen aikakapseliin. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan tuoksun? Se on sekoitus kardemummaa, kanelia ja jotain sellaista, mitä ei osaa täysin nimetä, mutta joka vie mielen välittömästi kauas täältä pohjoisista leveysasteista. Täällä valo siivilöityy pehmeästi, värit ovat syviä ja tunnelma on sellainen, että kiire loppuu kynnyksellä. Tämä ei ole vain paikka syödä, vaan se on elämys, jossa itämainen vieraanvaraisuus kohtaa kaupungimme oman historiansi. Täällä seinät tuntuvat hengittävän ja jokainen yksityiskohta, pienimmästä kirjailusta suurimpaan kangasverhoon, kertoo tarinaa kaukaisista maista ja ihmiskohtaloista. Jos katsomme tätä hieman historian näkökulmasta, niin Sitara edustaa sitä hienoa vaihetta, jolloin kaupunkikuvamme alkoi avautua maailmalle. Se ei ole vain ruokapaikka, vaan se on osa sitä kulttuurista siltaa, joka on rakennettu vuosia sitten. Mietikää nyt niitä ensimmäisiä matkalaisia ja kauppiaita, jotka toivat mukanaan makuja, joita täällä ei ollut koskaan ennen tunnettu. Historiallisesti katsottuna tällaiset paikat ovat toimineet kohtaamispaikkoina, joissa eri maailmat ovat törmänneet ja sulautuneet yhteen. Sitara on säilyttänyt tämän hengen. Se ei ole vain kopio jostain kaukaisesta, vaan se on paikallinen tulkinta itämaisesta loistosta. Se heijastaa sitä aikaa, jolloin eksoottisuus oli suurta seikkailua ja jokainen mauste oli kuin pieni aarre, joka oli kulkenut tuhansia kilometrejä saavuttaakseen tämän nimenomaan tämän pöydän. Mutta tässäpä tulee se mielenkiintoinen osa, eli se, mistä paikalliset kuiskailevat. Sanotaan, että Sitaran keittiössä ei käytetä vain reseptejä, vaan salaisuuksia, jotka on siirretty sukupolvelta toiselle vain suullisesti. On olemassa tarina, jonka mukaan ravintolan perustajilla oli hallussaan vanha, käsin kirjoitettu maustekirja, jonka sivut ovat kellastuneet ja haalistuneet, mutta jonka ohjeet tekevät ruuasta lähes maagista. Jotkut sanovat, että tietyt maut on suunniteltu herättämään muistoja asioista, joita emme ole edes kokeneet. Se on eräänlainen gastronominen myytti, jossa ruoka toimii avaimena alitajuntaan. Kun maistatte täällä jotain erityistä, se ei ole vain kemiallinen reaktio kielellänne, vaan se on kytkös johonkin syvempään, johonkin sellaiseen, mikä yhdistää meitä kaikkia ihmisinä, riippumatta siitä, mistä päin maailmaa tulemme. Joten, kun me nyt siirrymme sisälle, haluan teidän tekevän yhden asian. Älkää vain syökö, vaan pysähtykää hetkeksi. Kuunnelkaa musiikkia, katsokaa ympärillenne ja antakaa aistien johdattaa teitä. Anna itsesi hukkua tähän tunnelmaan ja mieti, millaisen tarinan sinä löydät täältä. Sitara on paikka, jossa aika hidastuu ja maailma tuntuu hieman pienemmältä ja lämpimämmältä. Olkaa siis tervetulleita matkalle, joka ei vaadi passia, mutta joka vie teidät silti kauas. Mennäänpä sisään ja katsotaan, mitä salaisuuksia tänään meille paljastuu.