Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä kohti taivasta ja ympäröivää maisemaa. Äänessä on kokeneen kertonnan rauhallisuus ja innostus.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko se? Se pieni väreily ilmassa, se tietty sähköisyys, joka syntyy, kun ihminen seisoo pisteessä, jossa maa loppuu ja alkavat unelmat. Tervetuloa "Ei taivasta rajana" -kohteeseen. Useimmat kulkevat tästä ohi kiireisinä, katse maassa, mutta me – me pysähdymme. Täällä ei ole kyse vain arkkitehtuurista tai näköalasta, vaan siitä perusviettiin perustuvasta halusta nousta korkeammalle, nähdä pidemmälle ja uhmata painovoimaa. Kun katsotte ylöspäin, älkää nähneet vain betonia, terästä tai lasia, vaan vuosisatojen mittaisen janon, joka on ajanut ihmisen rakentamaan portaita kohti pilviä. Täällä ilma tuntuu hieman viileämmältä ja maailma alapuolella muuttuu pieneksi, melkein merkityksettömäksi.
Jos menemme historian syvään päätyyn, niin tämä paikka on itse asiassa monumentti ihmisen itsepäisyydelle. Kun täällä alettiin haaveilla jostain suuremmasta, maailma oli hyvin erilainen. Rakentaminen ei ollut vain insinööritaitoa, vaan se oli poliittista ja sosiaalista valtataistelua. Jokainen lisätty metri korkeutta oli viesti naapureille ja jälkipolville: meillä on rohkeutta, meillä on varaa ja meillä on visio. Muistakaa, että monet näistä rakenteista syntyivät aikana, jolloin materiaalit olivat raskaita ja laskelmat tehtiin kynällä ja paperilla, ei tietokoneilla. Työmiehet, jotka nousivat näille korkeuksille ilman nykyajan turvavaljaita, katsoivat alas kaupunkiin ja tiesivät olevansa osa jotain, mikä muuttaa horisontin pysyvästi. Se oli aikansa avaruusmatkailua; taistelu tyhjyyttä ja tuulta vastaan, jotta voitiin luoda tila, jossa ihminen voisi tuntea olevansa lähellä jumalia tai ainakin pilviä.
Mutta jokaisella korkealla paikalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin oppaisiin. Kertomus kulkee, että täällä, rakenteiden varjoissa, on kätkettynä viestejä ja merkkejä, joita vain harvat osaavat lukea. On puhuttu salaisista huoneista ja käytävistä, jotka on suunniteltu vain hätätilanteita tai kenties jotain paljon mystisempää varten. Legendan mukaan täällä on koettu hetkiä, jolloin aika tuntuu pysähtyvän – ikään kuin korkeus irrottaisi meidät maanpäällisestä arjesta ja loitsisi meidyt tilaan, jossa vain ajatukset lentävät. Jotkut sanovat, että jos seisoo täysin hiljaa ja kuuntelee tuulen huminaa rakenteiden välissä, voi kuulla kaupungin kuiskaavan lupauksia tulevasta. Se on se myytti, joka tekee tästä paikasta elävän; se ei ole vain kasa materiaalia, vaan sielukas paikka, joka imee itseensä jokaisen täällä käyneen haaveet.
Nyt, kun olemme katsoneet taaksepäin, haluan teidät miettimään yhtä asiaa. Kun katsotte nyt taas tuota taivasta, älkää kysykö, kuinka korkealle on päästy, vaan kysykää itseltänne: mikä on teidän oma rajanne? Tämä paikka on olemassa muistuttamaan meitä siitä, että raja on usein vain mielikuvitusleikki. Se, mikä tuntui mahdottomalta sata vuotta sitten, on nyt meidän jalkojemme alla. Joten ottakaa tämä tunne mukaanne, kun jatkamme matkaamme. Pitäkää pää pystyssä ja muistakaa, että täällä, tässä pisteessä, tajusimme yhdessä, ettei taivas todellisuudessa ole raja, vaan vasta alkupiste. Mennäänpä nyt eteenpäin, katsotaan mitä muualla kaupungin sykkeessä odottaa.