Church of Scientology Mission of Helsinki

*(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, kääntyy ryhmää kohti ja laskee äänensä hieman, luoden salaperäisen tunnelman. Hän elehtii kädellään kohti julkisivua.)* Katsokaa tätä rakennusta. Me seisomme nyt yhden Helsingin keskustan kenties puhutuimpien ja samalla mystisimpien osoitteiden edessä. Täällä, kaupungin sykkeen keskellä, sijaitsee Church of Scientology Mission of Helsinki. Huomaatteko, miten täällä vallitsee tiettylailla erilainen energia? Se ei ole perinteinen kirkko, jossa on kellotornit ja suitsukkeiden tuoksu, vaan pikemminkin moderni, lähes kliininen toimisto, joka kätkee sisäänsä maailmanlaajuisen ja äärimmäisen kiistanalaisen verkoston. On jotain kiehtovaa siinä, miten tällainen instituutio asettuu osaksi pohjoismaista, rationaalista kaupunkikuvaamme. Se on kuin palapelin palanen, joka ei aivan sovi muihin, mutta silti vaatii huomiotaan. Mutta mennäänpä hetkeksi taaksepäin, jotta ymmärrämme, mistä tässä on kyse. Scientologia ei syntynyt kirkoksi, vaan se alkoi 1950-luvulla L. Ron Hubbardin, entisen science fiction -kirjailijan, visiona. Hubbard loi Dianetiikan, joka lupasi vapauttaa ihmismielen traumaattisista kokemuksista. Kun tämä oppi siirtyi uskonnolliseen muotoon ja syntyi Scientologia, se alkoi levitä globaalisti, ja lopulta se löysi tiensä myös tänne Suomeen. Helsinki-missio on osa tätä suurempaa koneistoa. Historiallisesti on mielenkiintoista pohtia, miten Hubbardin Amerikan unelma ja pseudotieteelliset teoriat kohtasivat suomalaisen skeptisyyden. Täällä on käyty vuosikymmenten ajan hiljaista kamppailua hyväksynnästä ja legitimiteetistä. Rakennus ei ole vain toimipiste, vaan se on ollut ikkuna maailmaan, jossa ihminen nähdään ikuisena olentona, teetanina, joka on unohtanut todellisen luontonsa. Tässä kohtaa tarina muuttuu mielenkiintoisemmaksi, sillä Scientologian ympärille on rakentunut valtava määrä myyttejä ja salaisuuksia. Moni teistä on ehkä kuullut puhuvan E-metristä, siitä metallisylinteristä ja sähköisestä mittarista, jolla pyritään kartoittamaan mielen syvimpiä kerroksia. Täällä, näiden seinien sisällä, on tehty prosesseja, joiden tarkoituksena on saavuttaa niin sanottu Clear-taso – tila, jossa ihminen on vapaa mielensä negatiivisista latauksista. Mutta juuri tämä salamyhkäisyys, se että oppien syvimmät tasot paljastuvat vain pitkän ja kalliin polun päätteeksi, on synnyttänyt lukemattomia urbaanilegendoja. On puhuttu tiukoista säännöistä, eristämisestä ja valtavasta kontrollista. Se tekee tästä paikasta lähes psykologisen laboratorion keskellä Helsinkiä, jossa rajat tieteen, uskonnon ja itsehierarkian välillä hämärtyvät täysin. Se onkin kiehtova kontrasti: ulkoa katsottuna vain yksi rakennus muiden joukossa, mutta sisältä katsottuna kokonainen universumi omine sääntöineen ja totuineen. En tiedä, houkuttelevatko teitä heidän lupauksensa henkisestä vapaudesta tai kenties pelottaako teitä tuo kurinalaisuus, mutta yksi asia on varma. Tämä paikka muistuttaa meitä siitä, miten janoinen ihminen on aina ollut löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, olipa kyseessä sitten perinteinen uskonto tai moderni, teknologinen lähestymistapa sieluun. Katsokaa vielä kerran noita ikkunoita ja miettikää, mitä ajatuksia tuolla puolen lasia oikeasti liikkuu. Jatketaanpa matkaamme, mutta pidetään tämä mysteeri mielessä.