Luku 1
(Opas pysähtyy S-marketin liukuovien eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja hymyilee itsevarmasti. Hän elehtii kädellään kohti automaattiovista sisäänkäyntiä.)
No niin, hyvät matkailijat, pysähtykää hetkeksi. Te ehkä mietitte nyt, mitä ihmettä me teemme täällä. Miksi ammattioppaan johdattamana kierros pysähtyy tavallisen S-marketin eteen? No, katsokaa tätä rakennusta uudestaan. Älkää katsoko vain hyllyjä tai punaisia kylttejä, vaan tuntekaa se energiapaine, joka tässä paikassa vallitsee. Täällä, kirkkaiden loisteputkien ja viileän ilmastoin alla, sykkii kaupungin todellinen sydän. Tämä ei ole vain ruokakauppa, vaan se on moderni katedraali, arjen pyhättö, jossa kaupunkilaiset kohtaavat päivittäin rytmissään. Täällä yhdistyvät kiire ja odotus, hintavertailun jännitys ja se tuttu, lohdullinen tuoksu, joka sekoittaa vastaleivotun leivän ja kylmäkaappien metallisen raikkauden. Tervetuloa paikkaan, jossa kaupungin sosiaalinen kudos todella kietoutuu yhteen.
Jos mennään historian puolelle, niin tässä kohtaa kaupunkia on tapahtunut paljon. Ennen kuin nämä betoni- ja lasiseinät nousivat, tällä tontilla on ollut kerroksia ja kerroksia menneisyyttä. Jos kelaisimme aikaa taaksepäin, löytäisimme täältä ehkä vanhan puutalon, pienen kauppakamarin tai kenties vilkkaan kulkuväylän, jota pitkin hevoskärryt kuljettivat tavaroita kaupungin keskustaan. Tämä nimenomainen sijainti on valittu tarkkaan, koska ihminen on aina hakenut polkujaan helpoimman vastuksen kautta. Kaupunkisuunnittelun historiassa tällaiset solmukohdat ovat olleet elintärkeitä. S-market on vain uusin inkarnaatio siitä ikiaikaisesta tarpeesta hakea ravintoa ja vaihtaa kuulumisia. Se edustaa suomalaista kaupallista evoluutiota: siirryttiin pienistä kyläkaupoista ja säännöstelyn ajoista massiiviseen tehokkuuteen ja itsepalveluun. Se on kertomus siitä, miten yhteiskuntamme muuttui hitaasta ja henkilökohtaisesta kaupankäynnistä salamannopeaksi viivakoodien lukemiseksi, mutta tarve kohdata toinen ihminen pysyi silti samana.
Mutta nyt, kuunnelkaa tarkkaan, sillä tässä tulee se osa, jota ei löydä virallisista opaskirjoista. Paikallisten keskuudessa liikkuu hiljainen legenda tästä nimenomaisesta liikkeestä. Sanotaan, että rakennuksen alla, syvällä perustuksissa, on vanha holvikäytävä, joka on jäänyt hautautuneeksi sodan jälkeisten rakennustöiden alle. Jotkut vannovat, että myöhäisvuorossa työskentelevät työntekijät ovat kuulleet outoja ääniä varastohyllyjen takaa – kuiskaavia ääniä menneiltä ajoilta. On sanottu, että kerran vuosidessa, juuri ennen joulukiireiden alkua, joku on nähnyt hahmon, joka ei kuulu tähän aikaan, vaan vaeltaa hitaasti pakastealtaiden välissä etsien jotain, mitä ei voi enää ostaa rahalla. Onko se vain kaupunkilaismyytti vai todellinen historian kaiku? Sitä emme tiedä, mutta se antaa tälle paikalle tiettyä mystistä syvyyttä, kun seisoo täällä yksin hämärässä.
Joten, kun astutte nyt sisään, älkää vain ostako maitoa ja leipää. Katseletteko te hyllyjä vai näettekö te niiden läpi historian? Tuntukaa niitä lattialautoja jalkojenne alla ja miettikää, kuinka monta tuhansia kohtaloita on kulkenut tästä samasta pisteestä eri vuosisatojen aikana. Jokainen ostoskärry on kuin pieni aikakone, joka kuljettaa meitä nykyhetken läpi. Nyt, mennäänpä sisään, mutta muistakaa pysyä ryhmässä, ettei kukaan eksy historian hämäriin käytäviin tai huku tarjousten viidakkoon. Olkaa hyvä, astukaa rohkeasti sisään kaupungin todelliseen eläväiseen museoon!
