Tullimuseo

Tullimuseo – Suomenlinnan salakuljettajien ja rajojen historia JOHDANTO & TUNNELMA Katsokaapa tätä rakennusta hetki ennen kuin astutaan sisään. Olemme Susisaaressa, Suomenlinnassa, mutta oikeastaan olemme nyt aivan toisenlaisen historian äärellä. Tämä harmaakivinen kurtiini Hamilton-Polhem ei ole alun perin ollut museo. Sen seinät rakennettiin osaksi 1700-luvun linnoitusta, ja myöhemmin täällä on ollut kasarmi, vankila ja varastotiloja. Nyt täällä kerrotaan Tullin historiasta – mutta tavallaan rakennus kertoo sitä historiaa jo itsessään. Kun kuljemme sisälle, kannattaa ajatella merta. Kaikki tämän museon historia liittyy tavalla tai toisella siihen, mitä liikkuu rajojen yli: tavaroihin, ihmisiin, rahaan, veroihin, kiellettyihin tuotteisiin ja tietysti niihin ihmisiin, jotka ovat yrittäneet päästä järjestelmän ohi. Meri toi tänne vaurautta, mutta se toi mukanaan myös salakuljetusta. Ja juuri sitä historiaa Tullimuseo tekee näkyväksi. HISTORIALLINEN SYVÄSUKELTAVUUS Tullin historia Suomessa ulottuu paljon Suomen valtiota kauemmas. Tullitoimintaa harjoitettiin jo Ruotsin vallan aikana, jolloin Suomen alue kuului Ruotsin valtakuntaan. Tullilla oli ennen kaikkea taloudellinen tehtävä: maahan tulevista ja sieltä lähtevistä tavaroista kerättiin tullimaksuja ja kaupankäyntiä valvottiin. Suomenlinnan kannalta tämä on erityisen kiinnostavaa. Viapori syntyi 1700-luvulla Ruotsin tärkeäksi merilinnoitukseksi ja laivastotukikohdaksi. Alueella liikkui sotalaivoja, kauppatavaraa, elintarvikkeita ja ihmisiä. Merenkulun kasvaessa kasvoi myös tarve valvoa, mitä satamiin ja rajoille kulki. Ja nyt katsokaapa tätä itse rakennusta. Kurtiini Hamilton-Polhemin rakentaminen alkoi vuonna 1753. Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla osa linnoituksen puolustusjärjestelmää. Rakennus oli ensimmäisinä vuosikymmeninä ilmeisesti käytössä kasarmina, mutta viimeistään vuonna 1804 se muutettiin vankilaksi. Myös Venäjän vallan aikana rakennuksessa oli vankeja. Vuonna 1863 vankilakäyttö päättyi ja tilat muutettiin jälleen kasarmiksi. Rakennuksen historia ei päättynyt siihen. Vuoden 1918 vankileirin aikana täällä toimi vankikasarmi, minkä jälkeen rakennus siirtyi puolustusvoimien käyttöön ja rannikkotykistörykmentin varastoksi. Tästä ajasta juontuu paikallinen nimitys ”Rättivarasto”. Vasta paljon myöhemmin rakennus restauroitiin, ja nykyiset museotilat syntyivät osana vuosien 1987–1991 korjaustöitä. Itse Tullimuseo perustettiin jo vuonna 1930. Suomenlinnassa sille saatiin näyttelytilat 1990-luvun alussa juuri tähän Hamilton-Polhemin kurtiiniin. Museon tehtävänä on esitellä tullauksen historiaa, Tullin yhteiskunnallista merkitystä sekä salakuljetuksen torjuntaa Ruotsin ajoista nykypäivään. SALAISUUS JA MYYTTI Tässä on ehkä koko paikan paras salainen tieto: Tullimuseon kiinnostavin ”esine” saattaa olla itse rakennus. Kun katsotte käytäviä ja paksuja kiviseiniä, ette katso pelkkää historiallista kulissia. Näiden seinien takana on todella pidetty vankeja. Vankilakäyttöä varten rakennukseen tehtiin muun muassa uusia oviaukkoja ja vartiointiin soveltuvia käytäviä. Se tekee museokäynnistä hieman erilaisen – täällä salakuljetuksen, rikkomusten ja valvonnan historiaa kerrotaan paikassa, jossa ihmisiä on todellisuudessa vartioitu. Ja salakuljetus onkin Tullimuseon tarinassa erityisen kiinnostava puoli. Kun rajalla yksi ihminen sanoo ”minulla ei ole mitään ilmoitettavaa”, Tullin näkökulmasta kysymys ei ole koskaan ollut pelkästään tavaroista. Kyse on siitä, kuka yrittää tuoda mitäkin, miksi ja millä keinolla. Tullin historia onkin tavallaan jatkuvaa kilpajuoksua kekseliäisyyden kanssa. YLLÄTYS & PÄÄTÖS Kun lähdette museosta, katsokaa vielä kerran tuota kivistä rakennusta. Muistakaa, että täällä on ollut sotilaita, vankeja, varastoja ja vartijoita – ja nykyään täällä tutkitaan rikkomusten ja rajavalvonnan historiaa. Ja seuraavan kerran, kun ylitätte Suomen rajan ja tullivirkailija kysyy, mitä laukussa on, voitte ajatella tätä paikkaa. Sillä vaikka maailma on muuttunut valtavasti 1700-luvun Viaporin ajoista, yksi asia on pysynyt yllättävän samanlaisena: Joku tuo aina jotain rajan yli – ja joku toinen yrittää selvittää, mitä se oikein on.