Galileo Galleria, Entressen kirjasto

(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja laskee äänensä hieman, luoden odotuksen tunteen. Hän elehtii kädellään kohti ympäröivää tilaa.) Katsokaapa ympärillenne. Tunnutteko sen? Tämän erityisen, lähes sähköisen hiljaisuuden, joka laskeutuu päälle, kun astumme pois kaupungin kiireestä ja siirrymme näiden seinien suojaan. Olemme nyt paikassa, jossa aika ei kulje samalla tavalla kuin ulkopuolella. Galileo Gallerian ja Entressen kirjaston välissä on jotain sellaista, mitä ei voi lukea pelkästään oppaista. Se on vanhan paperin, nahkakantisten kirjojen ja vuosisatojen pölyn tuoksu, joka sekoittuu viileään kiveen. Täällä jokainen askel kaikuu tavalla, joka saa minut aina miettimään, ketkä kaikki ovat kulkeneet tässä ennen meitä. Me emme ole vain vierailemassa näyttelytilassa, vaan astumme sisään ihmismielen uteliaisuuden monumenttiin. Jos katsomme syvemmälle näiden tilojen historiaan, huomaamme, että tämä ei ole vain kokoelma kirjoja tai taideteoksia. Entressen kirjasto on toiminut aikanaan tiedon bastionina aikana, jolloin tieto oli valtaa ja usein vain harvojen saatavilla. Se on ollut paikka, jossa humanistiset ihanteet kohtasivat tiukan akateemisen kurin. Täällä on istuttu öiden yli kynttilänvalossa, purettu antiikin kreikkalaisia tekstejä ja pyritty ymmärtämään maailmankaikkeuden järjestys. Galileo Gallerian puolella taas korostuu se jatkumo, jossa taide ja tiede kietoutuvat yhteen. Se heijastaa sitä renessanssin henkeä, jossa ihminen uskoi voivansa ymmärtää kaiken: tähdet, anatomian ja sielun syvyydet. Nämä käytävät ovat nähneet sivistyneistön kiistelyt, hiljaiset oivallukset ja kenties jopa kiellettyjen ajatusten syntymisen. Mutta tiedättehän, että jokaisella näin vanhalla paikalla on myös varjopuolensa ja salaisuutensa. Kirjaston hämäriin kulmiin liittyy tarinoita kirjoista, joita ei koskaan merkitty luetteloon. Sanotaan, että Entressen syvimmissä arkistoissa säilytettiin teoksia, jotka olivat liian vaarallisia tai liian mullistavia julkaistavaksi. On kuiskaillut, että jotkut hyllyjen takana olevat salaiset lokerot kätkevät sisäänsä kirjeenvaihtoa, joka voisi muuttaa käsityksemme alueen historiasta. Myytit kertovat myös kirjaston hiljaisista vartijoista, oppineista, jotka viettivät koko elämänsä näiden seinien sisällä, rakastuen enemmän pergamentteihin kuin ihmisiin. Onko kyse vain romantiikasta vai onko täällä todella jotain sellaista, mitä ei ole tarkoitettu meidän nähtäväksi? Nyt, kun olemme tunneet tämän paikan hengen, haluan teidät kokeilemaan jotain. Kun kuljemme eteenpäin, älkää vain katsoko esineitä, vaan pysähtykää hetkeksi ja kuvitelkaa itsenne tuohon aikaan. Kokeilkaa löytää se yksi kirja tai se yksi yksityiskohta, joka puhuttelee juuri teitä. Mitä te etsisitte täältä, jos tietäisitte, että vastaus elämänne suurimpaan kysymykseen on piilotettu johonkin näistä tuhansista sivuista? Mennäänpä nyt syvemmälle, mutta muistakaa pysyä lähellä, ettemme eksy historian hämäriin polkuihin. Seuraa minua.