Valatoriseinä, Entressen kirjasto

(Opas pysähtyy ryhmän kanssa Valatoriseinän eteen, katsoo hetken ylös ja hymyilee ryhmälle.) Katsokaa tätä seinää. Oikeastaan, pysähdykää hetkeksi ja vain kuuntelekaa. Jos suljette silmänne, voitte melkein kuulla sen kaukaa kaikuvan kolinan, kuuman metallin sihahduksen ja työläisten huudot. Me seisomme tässä kohdassa, missä Entressen kaupungin teollinen sydän sykkii vieläkin, vaikka koneet ovatkin vaienneet. Tämä Valatoriseinä ei ole vain pino kiviä ja betonia, vaan se on kuin kaupungin muistiväylä. Täällä ilmassa tuoksuu vielä hienoisesti rauta ja vanha öljy, ja tuo seinän rosoinen pinta kertoo tarinaa ajasta, jolloin kaupunki nousi tyhjästä ja raivaasi tiensä maailmalle. Tunnetteko tekin sen painon, sen historian, joka lepää tässä seinässä? Siirrytään nyt hieman syvemmälle tähän tarinaan. Tämä alue oli Entressen teollisen vallankumouksen epicentrum. Valatoriseinä oli osa valtavaa kompleksia, jossa valettiin kaikkea raskaista koneenosista hienovaraisempiin rakenteisiin. Se oli paikka, jossa tuli ja teräs kohtasivat. Työmiehet, jotka täällä raativat, olivat kaupungin selkäranka, ja heidän kätensä olivat yhtä karkeat kuin tämä seinän pinta. Mutta kun katsotte tuonne, Entressen kirjaston suuntaan, näette täydellisen vastakohdan. Kirjasto rakennettiin tietoisesti tämän teollisen jättiläisen viereen. Se oli kaupungin tapa sanoa, että raudan ja hien vierellä on oltava myös sivistystä ja tietoa. Kirjaston hiljaiset käytävät ja pölyiset arkistot tarjosivat pakopaikan melulta, mutta ne olivat myös paikkoja, joissa työläiset opiskelivat iltaisin, haaveillen paremmasta huomisesta. Nämä kaksi rakennusta, raaka voima ja hienostunut tieto, määrittivät koko Entressen identiteetin vuosikymmenien ajan. Mutta tiedättekö, mitä tästä seinästä ei kirjoiteta virallisissa oppaissa? Paikallisten keskuudessa liikkuu tarina, että Valatoriseinän sisään on muurattu jotain, mitä ei koskaan saanut löytyä. Sanotaan, että teollisuusmagnaatti, joka perusti tämän paikan, piilotti seinän rakenteisiin salaisen arkiston tai kenties jotain paljon arvokkaampaa, vakuutuksena aikojen muuttuessa. On myös myytti siitä, että kirjaston ja seinän välillä kulki aikanaan salainen tunneli, jota käytettiin viestien välittämiseen silloin, kun tehtaalla vallitsi levottomuudet. Jotkut sanovat, että jos painat korvasi seinää vasten täsmälleen puolenyön aikaan, voit kuulla kirjaston hiljaisen huminan ja tehtaan kaukaisen kolinan sulautuvan yhdeksi. Onko se vain kaupunkilegendaa? Ehkä, mutta historian hienoimmat palaset ovat usein niitä, jotka on jätetty rivien väliin. Nyt, kun olemme tunteneet tämän historian ihollamme, kutsun teidät astumaan sisään Entressen kirjastoon. Katsokaa vielä kerran tätä seinää ja miettikää, kuinka monta tuhansia tarinoita on kirjoitettu näihin kiviin. Menemme nyt kirjastoon, jossa voitte itse etsiä arkistoista mainintoja noista salaisista tunneleista tai kenties löytää nimen, joka yhdistää teidät tähän paikkaan. Olkaa valppaita, sillä Entresse ei paljasta kaikkia salaisuuksia kerralla. Se vaatii uteliaisuutta ja ripaus mielikuvitusta. Seuraatte minua, mennään katsomaan, mitä kirjahyllyjen välissä odottaa.