Kuuntele opastus
Tervetuloa, hyvät ystävät. Ottakaa hetki aikaa, suljekaa silmänne ja vain kuunnelkaa. Kuulutteko, miten tuuli humisee näissä puissa ja miten veden liplatus kuiskailee rannassa? Täällä Saunapuistossa aika tuntuu pysähtyvän. Me seisomme paikassa, jossa luonto on ottanut takaisin sen, minkä ihminen kerran muovasi, mutta samalla täällä leijuu vieläkin jotain sellaista, mitä ei voi selittää pelkillä faktoilla. Tunnukaa se kostea sammalen tuoksu ja se tietty rauha, joka laskeutuu harteille heti, kun astumme pois kaupungin kiireestä. Tämä ei ole vain puisto, vaan se on elävä arkisto, hiljainen todistaja sukupolvien kohtaamisista ja niistä hetkistä, jolloin ihminen on hakenut yhteyttä sekä luontoon että itseensä.
Jos katsomme tätä maisemaa historian silmin, meidän täytyy palata aikaan, jolloin sauna ei ollut vain vapaa-ajanviihtymistä, vaan elinehto ja pyhä rituaali. Ennen kaupungistumisen suurta vyöryä tällaiset rantamaisemat olivat yhteisöjen sydämiä. Täällä, veden äärellä, rakennettiin saunat, jotka toimivat paitsi peseytymispaikkoina, myös sosiaalisina keskuksina. Kuvitelkaa mielessänne höyryävän saunan tuoksu, joka on levittäytynyt metsän siimeksessä, ja puheensorina, joka on kaikunut rannoilla vuosikymmeniä sitten. Täällä on tehty tärkeitä päätöksiä, täällä on jaettu salaisuuksia ja täällä on puhdistettu niin keho kuin mieli. Tämä puisto on säilyttänyt sen perinteisen suomalaisen tavan elää vuodenaikojen mukaan, jossa talvinen avanto ja kesäinen lämmitetty kiuas määrittivät elämän rytmin. Se on muistutus siitä, miten tiiviisti me olemme olleet kytköksissä tähän maaperään ja veteen.
Mutta kuten jokaisella vanhalla paikalla on, myös Saunapuistolla on omat salaisuutensa. Paikalliset kertovat, että täällä, puiden katveessa, asuu vieläkin vanha rauha, jota ei voi löytää mistään muualta. On sanottu, että jos täällä kulkee hiljaa hämärän aikaan, voi kuulla kaukaisia ääniä menneisyydestä, kuin kaikuja niistä nauruista ja keskusteluista, jotka ovat täällä käyty. Jotkut uskovat, että puiston vanhimmat puut toimivat eräänlaisina vartijoina, jotka suojelevat tätä pyhää tilaa kaupungin melulta. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä todella jokin näkymätön energia, joka vetää ihmisiä puoleensa? Ehkäpä se on juuri se saunan henki, joka on imeytynyt maahan ja jättänyt jälkeensä tämän erityisen, lähes mystisen tunnelman, joka saa meidät kaikki tuntemaan olomme pieniksi mutta samalla osaksi jotain suurempaa.
Nyt kun olemme kulkeneet tämän polun läpi, haastan teidät tekemään yhden asian. Pysähdykää hetkeksi, laskekaa kätenne puun runkoon tai tunkaa varpaanne viileään hiekkaan ja kysykää itseltänne, mitä tämä paikka kertoo juuri teille. Historia ei ole vain kirjoissa, vaan se on tässä ilmassa, tässä vedessä ja teidän omissa tunteissanne. Toivon, että vietätte täällä vielä hetken omassa rauhassanne ja annatte Saunapuiston kuiskausten ohjata teitä. Kiitos, että kuljette kanssani tämän pienen matkan läpi, ja nauttikaa nyt tästä ainutlaatuisesta hetkestä luonnon syleilyssä.