Luku 1
*(Opas pysähtyy pubin eteen, kääntyy ryhmää kohti ja hymyilee tiedostavasti, osoittaen kädellään oven suuntaa.)*
No niin, hyvät matkakumppanit, pysähtykää hetkeksi. Katsokaa tätä ovea. Ensi silmäyksellä se näyttää vain yhdeltä monenlaisen pubin joukossa, mutta kun astumme sisään Maria Pubiin, me emme vain siirry huoneesta toiseen, vaan me hyppäämme ajassa taaksepäin. Tunnetteko te jo nyt sen ilmassa leijuvan tuoksun? Se on sekoitus vanhaa puuta, historiaa ja sellaista hämärää tunnelmaa, jota ei voi rakentaa rahalla, vaan se on kasvava orgaaninen kerros vuosikymmenten saatossa. Täällä seinät eivät vain ympäröi meitä, ne kuuntelevat ja kuiskailevat. Täällä jokainen nariseva lattialauta ja jokainen himmeä lamppu kertoo tarinaa ajasta, jolloin kaupunki oli erilainen, raaempi ja ehkä hieman salaperäisempi.
Jos menemme syvemmälle historian kerroksiin, meidän on ymmärrettävä, että tällaiset paikat ovat olleet kaupunkien todellisia sydämiä. Maria Pub ei ole vain ravintola, vaan se on ollut sosiaalinen solmukohta, jossa eri maailmat ovat kohdanneet. Kuvitelkaa tähän ne illat, jolloin täällä on istunut satamatyöläisiä, merimiehiä ja kaupungin hienostoneuvonantajia saman katon alla. Se on ollut paikka, jossa on tehty sopimuksia, solmittu liittoja ja kenties myös riitelty kunniasta. Tämän rakennuksen arkkitehtuurissa näkyy se vanha maailma, jossa tila oli jaettu tarkasti: oli salaiset nurkkaukset ja avoimet salit. Täällä on koettu sodat, talouslamat ja kaupungin suuret muutokset, mutta pubi on pysynyt. Se on toiminut eräänlaisena aikakapselina, joka on suojellut sisällään senlaista arkista historiaa, jota historiankirjat eivät yleensä kirjaa ylös, mutta joka on silti kaupungin todellista sielua.
Mutta tietysti, jokaisella tällaisella paikalla on myös varjonsa, ja Maria Pub ei ole tässä poikkeus. Paikallisten keskuudessa liikkuu tarinoita, joita ei löydy virallisista oppaista. Sanotaan, että tietyissä kulmissa täällä on edelleen läsnä niitä, jotka eivät koskaan poistuneet pubista. On puhuttu salaisista kellarikäytävistä, jotka johtavat kaupungin syövereihin, ja huhuista, että seinien sisään on kätketty viestejä menneiltä sukupolviltä. Onko kyse vain myyteistä? Ehkä. Mutta kun istutte täällä hämärässä ja katsotte ympärillenne, huomaatte, että jotkut katseet tuntuvat seuraavan teitä. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta erityisen. Se on tunne siitä, että olemme vain vieraita tässä tilassa, ja että todelliset omistajat ovat ne haamut ja muistot, jotka asuttavat tätä tilaa yön pimeyteen asti.
Nyt, kun olemme saaneet historian ja mysteerit käsitellyksi, ehdotan, että lopetamme tämän teorioimisen ja siirrymme käytäntöön. Astukaa sisään, mutta tehkää se kunnioittavasti. Valitkaa itsellenne hämärin nurkka, tilatkaa jotain vahvaa ja antakaa itsenne uppoutua tähän tunnelmaan. Älkää vain kiirehtikö, vaan kuunnelkaa ympärillänne. Ehkä teistä joku kuulee jotain, mitä muut eivät kuule, tai näkee jotain, mikä paljastaa Marian salaisuuden juuri teille. Tervetuloa sisään historiaan, nauttikaa illasta ja muistakaa, että täällä seinillä on korvat – ja ne rakastavat hyviä tarinoita.
