Kotka Baari

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittaa kädellään kohti Kotka Baaria. Hän hymyilee itsevarmasti, äänessä on mukavaa, kokenutta rauhallisuutta.)* Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te sen? Sen tietynlaisen sähkön ilmassa? Me emme ole vain yhden baarin edessä, vaan me seisomme portailla, jotka johtavat suoraan Kotkan sieluun. Kotka Baari ei ole pelkkä paikka juoda drinkki, se on kaupungin elävä aikajana. Kun astutte sisään, huomaatte, kuinka maailma ulkopuolella hiljenee. Täällä tuoksuu vanha puu, historia ja hienoinen vivahde merisuolaa, joka on imeytynyt seiniin vuosikymmenten saatossa. Se on se tyypillinen satamakaupungin tunnelma: hieman rosoinen, mutta sydämellinen. Täällä ei tarvitse esittää mitään. Täällä jokainen kulunut nurkka kertoo tarinan ihmisistä, jotka ovat etsineet suojaa sateelta tai juhlistaneet merimatkan päättymistä. Mutta mennäänpä syvemmälle. Kotkan historia on rakentunut kaupan, merenkulun ja teollisuuden varaan, ja tämä paikka on ollut kaiken keskipisteessä. Miettikää niitä aikoja, kun satama oli kaupungin sykkivä sydän. Täällä on istuneet kovan kielen kovaa puhuvat satamatyöläiset, ulkomaalaiset merimiehet, jotka toivat mukanaan tarinoita kaukaisista maista, ja kauppiaat, jotka päättivät kaupungin tulevaisuudesta viskilasin ääressä. Se on ollut paikka, jossa sosiaaliset rajat hämärtyivät. Täällä ei kysytty titteliä, vaan sitä, mistä päin maailmaa olit tulossa. Se on ollut turvasatama niille, jotka elivät riskialttiisti merellä, ja koko kaupungin sosiaalinen liima. Kun katsotte noita pintoja, muistakaa, että ne ovat nähneet Kotkan kasvavan pienestä asemasta merkittäväksi satamakaupungiksi. Ja sitten on tietysti ne tarinat, joita ei kirjoiteta historiankirjoihin. Jokaisella vanhalla baarilla on salaisuutensa, ja Kotka Baari ei ole tässä poikkeus. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on tehty sopimuksia, joista ei ole jäänyt paperijälkiä, ja kuiskaillut salaisuuksia, jotka ovat muuttaneet ihmisten kohtaloita. Jotkut sanovat, että täällä vaeltelee yhä vanhojen merimiesten henget, jotka valvovat, ettei kukaan käyttäydy liian ylimielisesti. Se on sellaista paikallista mystiikkaa, joka tekee paikasta erityisen. Se ei ole vain rakennus, vaan eräänlainen kaupungin muistiarkisto. Jos kuuntelette tarkkaan, kun baari on hiljainen, voitte melkein kuulla kaukaisen sumutorven ja menneiden vuosikymmenten naurun, joka on jäänyt resonoimaan näihin tiloihin. Nyt, kun olemme katsoneet historiaa taaksepäin, ehdotan, että astumme sisään ja kirjoitamme oman pienen kohtalomme tähän ketjuun. Älkää vain katsoko ympärillenne, vaan tunkeutukaa tunnelmaan. Tilaa itsellesi jotain, istu alas ja anna paikan puhua. Mieti, kuka istui samassa tuolissa viisikymmentä vuotta sitten ja mitä hänellä oli mielessään. Meillä on nyt hetki aikaa nauttia tästä ainutlaatuisesta tunnelmasta ennen kuin jatkamme matkaamme. Tervetuloa osaan Kotkan historiaa, tervetuloa Kotka Baariin.