Luku 1
(Opas pysähtyy tennispuiston reunalle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän elehtii kädellään puiston vehreyttä ja kenttien rytmiä.)
Katsokaas tätä paikkaa. Täällä on jotain sellaista, mitä ei löydä ihan mistä tahansa kaupunginosasta. Huomaatteko, miten täällä tuntuu olevan oma, hitaampi aikavyöhykkeensä? Kun seisomme tässä, tennispuiston sydämessä, ympärillämme on tuo Tapiolan tunnusomainen vehreys ja kaupunkisuunnittelun harmoninen syleily. Kuulkaa tuo pallojen rytmikäs pomppu ja pelaajien huudot – se on ääni, joka on kaikuillut täällä vuosikymmenien ajan. Täällä urheilu ei ole vain suorittamista, vaan se on osa jotain suurempaa, sellaista hienostunutta elämäntapaa, jossa luonto ja ihminen kohtaavat. On helppo unohtaa, että olemme keskellä Espoon kasvavaa kaupunkia, kun täällä puiden katveessa hengittää.
Mutta jos katsomme pintaa syvemmälle, niin tämä puisto on osa yhtä maailman kunnianhimoisimmista kaupunkikokeiluista. Tapiola ei syntynyt sattumalta, vaan se oli Hiidenheimo-yhtiön ja arkkitehtien visio täydellisestä puutarhakaupungista. Kun tennispuisto täällä vakiintui, se ei ollut vain urheilupaikka, vaan se oli osa tätä utopistista ajatusta. Siihen aikaan, kun modernismia ja funktionaalisuutta alettiin soveltaa, haluttiin luoda ympäristö, jossa ihminen voisi kehittyä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tennis oli tuolloin hienostunut harrastus, ja tämän puiston sijoittelu oli tarkkaan harkittu. Se ei ollut vain kenttien kokoelma, vaan sosiaalinen näyttämö. Täällä on käyty keskusteluja, jotka ovat muovanneet Espoon kasvua, ja täällä on nähty, kuinka kaupunkilaisuus ja luonto voivat elää sovussa. Se on ollut eräänlainen urheilullinen olohuone, jossa yhteisöllisyys on ollut yhtä tärkeää kuin itse peli.
Tämän paikan ympärille on kuitenkin kietoutunut myös tiettyä hiljaista mystiikkaa. Sanotaan, että näillä kentillä on pelattu otteluita, jotka eivät ole koskaan kirjautuneet virallisiin tilastoihin – sellaisia kunnian ja kunnianhimon pelejä, joissa panoksena oli enemmän kuin vain pisteet. On kerrottu tarinoita siitä, kuinka puiston varjoisilla poluilla on käyty salaisia neuvotteluja ja kuinka täällä on kohdattu ihmisiä, joiden nimiä ei historiankirjoihin merkitty, mutta joiden vaikutus Tapiolan henkeen oli valtava. Onko täällä vaeltanut entisten aikakausien aaveita tai vain muistoja hienostuneista kesäilloista? Ehkäpä puiston salaisuus on juuri siinä, että se on säilyttänyt tämän tietyn arvokkuuden ja rauhan, vaikka maailma ympärillä on kiihdyttänyt vauhtiaan. Se on kuin aikakapseli, joka kieltäytyy muuttumasta täysin.
Joten, kun jatkamme matkaamme, pyydän teitä pysähtymään hetkeksi. Katsokaa noita linjoja, kuunnelkaa tuulta puissa ja miettikää, mitä kaikki ne tuhannet pallolyönnit ovat tähän maahan jättäneet. Tennispuisto ei ole vain urheilualue, vaan se on elävä todiste siitä, miten unelma täydellisestä kaupungista muuttui todellisuudeksi. Toivon, että otatte tämän rauhan mukaan loppupäiväänne. Nyt mennäänpä eteenpäin, niin katsotaan, mitä muita Tapiolan salaisuuksia me vielä täältä löydämme.
