Pollen

(Opas pysähtyy Pollenin kaupungin keskustassa, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, käyttäen käsiään korostamaan tarinaa.) Katsokaapa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilmassa olevan sähköisyyden? Tervetuloa Polleniin. Moni näkee täällä vain kauniita rakennuksia ja kapeita katuja, mutta minä näen kerroksia. Täällä jokainen mukulakivi ja jokainen rapistunut julkisivu kuiskailee jotain menneisyydestä. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kauppiaiden huudot ja hevoskärryjen kolinan, jotka rytmittivät tätä kaupunkia satoja vuosia sitten. Pollen ei ole vain paikka kartalla, se on elävä organismi, jossa nykyhetki ja historia kietoutuvat toisiinsa. On jotain pysäyttävää siinä, miten tämä kaupunki on onnistunut säilyttämään sielunsa maailman muuttuessa ympärillä. Olkaa valmiina, sillä me emme vain kävele nähtävyyksien ohi, vaan me astumme sisään aikaan. Jos katsomme tuota suurta kirkkoa ja sen vieressä kohoavia vanhoja kivitaloja, ymmärrämme, mistä Pollenin voima on kertonut. Tämä kaupunki ei syntynyt sattumalla, vaan se oli strateginen solmukohta, kauppareittien risteys, jossa itä ja länsi kohtasivat. Keskiajalta lähtien Pollen oli vaurautta ja tiedettä janoavien koti. Täällä rakennettiin katedraaleja, joiden holvit oli suunniteltu kurottamaan kohti taivasta, mutta joiden kellarit kätkivät sisäänsä kaupungin todellisen taloudellisen moottorin: varastot täynnä harvinaisia mausteita, silkkiä ja kiellettyjä kirjoja. Renessanssin aikana Pollen koki kultakautensa; täällä filosofit ja taiteilijat kävelivät näitä samoja kujia, joita me nyt kuljemme, väitellen valistuksen periaatteista. Kaupunki selvisi sodista ja kuluttavista ajoista juuri siksi, että se osasi sopeutua, mutta säilytti silti ylpeän identiteettinsä. Se on ollut sekä turvasatama että taistelukenttä, ja tuo jännite näkyy yhä rakennusten arkkitehtuurissa, jossa jykevä puolustusmuuri kohtaa herkän koristelun. Mutta tiedättehän, että jokaisella historiallisella kaupungilla on myös varjoisampi puoli. Pollenissa kiertää tarina, jota ei löydä virallisista oppaista. Puhutaan salaisista käytävistä, jotka yhdistivät kaupungin vallitsevan suvun kartanon suoraan kirkon kryptaan. Sanotaan, että näitä tunneliverkostoja käytettiin ei vain pakenemiseen, vaan salaisiin tapaamisiin, joissa päätettiin kaupungin kohtalosta kaukana kansan silmistä. Paikallinen myytti kertoo myös kadonneesta arkusta, joka sisältää kaupungin perustajien testamentin ja kenties jotain sellaista, mikä voisi muuttaa käsityksemme Pollenin alkuperästä. Onko kyse vain urbaanista legendasta? Ehkä. Mutta kun kuljemme noiden hämärien holvikaarien alla ja huomaamme oudon vedon ilmassa, on vaikea olla uskomatta, että jossain syvällä maan alla sykkii vielä Pollenin vanha, salainen sydän, joka odottaa oikeaa hetkeä paljastaa totuuden. Nyt, kun olemme saaneet pienen maistiaisen tästä historiasta, on aika siirtyä eteenpäin. Me emme kuitenkaan vain katso, vaan me koemme. Haluan teidän kokeilevan koskettaa noita kylmiä kiviseiniä ja miettivän, ketkä kaikki ovat nojanneet niihin ennen meitä. Mitä he toivoivat? Mitä he pelkäsivät? Pollen on antanut meille avaimet menneisyyteen, ja nyt on meidän vuoromme avata ovet. Seuraakaa minua, menemme nyt kohti kaupungin vanhinta taukapaikkaa, jossa historian maku on edelleen läsnä. Olkaa valppaina, sillä tässä kaupungissa kaikkein mielenkiintävimmät asiat löytyvät usein sieltä, missä kukaan ei odota niiden olevan. Mennäänpä, matka on vasta alussa.