Taivaaseen ota tykösi

*(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmäänsä lämpimästi. Hän viittaa kädellään ympäröivää maisemaa ja laskee ääntään hieman, luoden odotuksen tunnetta.)* Katsokaa ympärillenne. Tunnutteko te sen? Tämän tietynlaisen sähkön ilmassa, joka tuntuu melkein konkreettiselta tässä paikassa. Me seisoimme juuri nyt kohdassa, jossa maallinen ja henkinen maailma kohtaavat, siellä missä on sanottu ”taivaaseen ota tykösi”. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaupungin kaukaisen huminan, mutta tässä nimenomaisessa pisteessä aika tuntuu pysähtyvän. On jotain hyvin nöyrää, mutta samalla valtavan voimakasta siinä, miten ihminen on pyrkinyt kurottamaan kohti korkeuksia. Se ei ole vain arkkitehtuuria tai kiveä, vaan se on kaipuuta. Se on se hetki, kun ihminen tajuaa olevansa pieni osa jotain paljon suurempaa, ja antaa itsensä vain olla osa tätä suurta virtaa. Jos menemme syvemmälle historiaan, meidän on ymmärrettävä, mitä tämä paikka on tarkoittanut sukupolvien ajan. Täällä ei ole rakennettu vain nähtävyyksiä, vaan on luotu pyhäkköjä ja tiloja, joiden tarkoituksena on ollut toimia siltana. Kun katsotte näitä rakenteita, näette vuosisatojen takaisia unelmia ja pelkoja. Historian saatossa täällä on kulkenut niin kuninkaallisia kuin kaikkein vaatimattomimpia sieluja, ja jokainen heistä on tuonut mukanaan oman rukouksensa tai toiveensa. Arkkitehtuurin yksityiskohdat, nuo hienovaraiset kaaret ja valon leikki seinillä, eivät ole olleet vain koristeita. Ne on suunniteltu ohjaamaan katse ja mieli ylöspäin, pois arjen tomusta. Se on ollut tietoinen pyrkimys luoda tila, jossa ihminen voi kokea olevansa tervetullut takaisin kotiin, vaikka koti olisi vasta kaukana siellä ylhäällä. Mutta tiedättekö, jokaisella tällaisella paikalla on myös salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu, että tietyissä kulmissa tai tiettyinä vuorokaudenaikoina raja maailmojen välillä on ohuempi. Sanotaan, että jos pysähtyy täydelliseen hiljaisuuteen, voi kuulla kaiun niistä sieluista, jotka ovat täällä kerran löytäneet rauhan. On olemassa myyttejä näkymättömistä poluista, jotka johtavat suoraan taivaisiin, ja siitä, miten tämä paikka toimii eräänlaisena magneettina eksyneille. Se ei ole vain uskonnollista, vaan se on inhimillistä mystiikkaa. Se on se tunne, kun tuntuu siltä, että joku näkymätön on laskenut kätensä olkapäällesi ja kuiskaa, että kaikki on nyt hyvin, että olet vihdoin perillä. Nyt minä haastan teidät. Kun me jatkamme matkaamme, älkää vain katsoko näitä kohteita silmillä, vaan katsokaa niitä sydämellänne. Kysykää itseltänne, mitä te itse haluaisitte antaa taivaan ottaa tykönsä, minkä huolen tai raskaan taakan voisitte jättää tänne tähän maaperään. Antakaa tämän paikan energian puhdistaa teidät ja muistuttakaa itsenne siitä, että me kaikki olemme matkalla jonnekin. Mutta ennen kuin liikutaan eteenpäin, ottakaa vielä yksi syvä hengitys. Tuntekaa se rauha, joka täällä vallitsee. Olkaa tervetulleita kokemaan tämä hetki, ja mennäänpä nyt katsomaan, mitä muita ihmeitä tämä kaupunki meille vielä kätkee.