*(Opas pysähtyy patsaiden eteen, hymyilee ryhmälle ja elehtii kädellään kohti kahta pientä pronssihahmoa. Hän puhuu rennosti, mutta äänessä on innostusta ja tiettyä salaperäisyyttä.)*
Katsokaapa näitä kahta kaveria. Ensimmäisellä vilkaisulla ne näyttävät vain söpöiltä, pieniltä pronssipingviineiltä, jotka ovat eksyneet kaupungin kiireen keskelle. Mutta pysähdytään hetkeksi. Tunnetteko sen? Tässä kohdassa kaupunkia aika tuntuu hidastuvan. Kun ympärillämme virtaa ihmisvirta ja kaupungin melu huumaa, nämä kaksi seisovat tässä täysin tyyninä, ikään kuin ne tarkkailisivat meitä ja meidän hätäilyämme. On jotain rauhoittavaa siinä, miten ne katsovat toisiaan. Ne eivät pyydä huomiota huutamalla tai kookkaalla koollaan, vaan ne kutsuvat meidät luokseen hiljaisella tavalla. Ne ovat kuin kaupungin pieniä ankkureita, jotka muistuttavat meitä siitä, että joskus on vain tärkeää olla läsnä ja seurata maailman menoa yhdessä ystävän kanssa.
Mutta miksi ihmeessä pingviinit? Jos mietitään kaupunkimme historiaa, meillä on ollut pitkä suhde merenkulkuun, kaukaisiin maihin ja tutkimusmatkailijoiden uteliaisuuteen. Pronssi materiaalina on aina symboloinut pysyvyyttä ja kunnioitusta, ja yleensä se on varattu kuninkaiden tai sotapäälliköiden muistomerkeille. Tässä on kuitenkin jotain hienompaa. Nämä hahmot edustavat sitä puolta historiastamme, joka liittyy ihmettelyyn ja maailman löytämiseen. Ne tuovat mieleen ne ajat, jolloin uudet lajit ja kaukaiset mantereet herättivät ihmisissä valtavaa kunnioitusta ja jopa pelkoa. Ne on sijoitettu tänne tarkoituksella, jotta ne rikkoisivat kaupunkikuvan jäykkyyttä. Ne ovat muistutus siitä, että historian ei tarvitse olla vain raskaita vuosia ja suuria taisteluita, vaan se voi olla myös uteliaisuutta, huumoria ja kykyä nähdä kauneutta siinä, mikä on vierasta ja erilaista.
Tämän kanssa liittyy tietysti myös tietty kaupunkilaismyytti, jota paikalliset ovat vaalineet vuosikymmenten ajan. Sanotaan, että jos kaksi ihmistä koskettaa molempia pingviinejä samanaikaisesti ja kuiskaa niille yhteisen toiveensa, se toive toteutuu ennen seuraavaa talvea. Jotkut sanovat, että nämä hahmot on asetettu tänne suojelemaan kaupungin salaisuuksia, ja ne kuuntelevat tarkasti jokaista ohikulkijaa. On myös tarinoita, joiden mukaan ne on lahjoitettu kaupungille merimiehen toimesta, joka oli rakastunut etelän mystiikkaan ja halusi tuoda palan sitä lämpöä ja eksotiikkaa tänne viileämpiin päiviimme. Olipa kyseessä vain satu tai syvempi merkitys, näistä hahmoista on tullut osa meidän yhteistä urbaania kansantarinastoa, sellaista näkymätöntä historiaa, jota ei löydy oppikirjoista, mutta jonka kaikki tuntuvat tiedostavan.
Nyt, ennen kuin jatkamme matkaamme, tehkääpä yksi asia. Koskettakaa noita pronssisia selkiä. Huomaatteko, miten ne ovat kuluneet kiiltäviksi? Se ei ole taiteilijan ansiota, vaan se on tuhansien ja taas tuhansien ihmisten kosketuksista syntynyt kiilto. Jokainen sormenjälki on osa tätä patsaan jatkuvaa historiaa. Nämä pingviinit ovat nähneet kaupungin muuttuvan, sukupolvien vaihtuvan ja tuhansia pieniä hetkiä, joissa ihminen on pysähtynyt hymyilemään. Jättäkääpä tekin niille oma pieni tervehdyksenne, ja niin lähdetäänpä taas liikkeelle. Seuraava kohteemme vie meidät vielä syvemmälle kaupungin kätkettyihin kulmiin, mutta pidetään mielessä tämä pieni oppitunti läsnäolosta ja uteliaisuudesta.
"Automaattisesti haettu nähtävyydet-kohde."