Concorde

*(Opas pysähtyy Concorden eteen, levittää kätensä ja ottaa kontaktia ryhmään. Äänessä on innostusta ja pientä kunnioitusta.)* Katsokaa tätä lintua. Vain katsokaa sitä. Se ei näytäkään tavalliselta lentokoneelta, eikö vain? Se näyttää enemmänkin valtavalta, valkoiselta neulalta, joka on suunniteltu halkaisemaan itse aika. Kun seisotte tässä, lähellä tätä terävää nokkaa, voitte melkein tuntea sen valtavan energian, joka kerran täytti nämä moottorit. Kuvitelkaa itsenne 1970-luvulle, aikaan, jolloin maailma oli vielä täynnä optimismia ja uskoa siihen, että tekniikka vie meidät minne vain, kuinka nopeasti tahansa. Tässä koneessa ei ollut kyse vain matkustamisesta paikasta A paikkaan B, vaan kyse oli puhtaasta prestigeestä, nopeudesta ja siitä tunteesta, että ihminen oli vihdoin voittanut etäisyyksien asettamat rajat. Tämä ei ollut vain insinööritaidon näyte, vaan poliittinen statement. Concorde oli brittien ja ranskalaisten yhteinen unelma, ja rehellisesti sanottuna, välillä se oli myös valtava painajainen. Ajatelkaa nyt, että rakennatte konetta, joka lentää yli kaksi kertaa äänennopeudella. Se on yli kaksi tuhatta kilometriä tunnissa. Kun Concorde nousi ilmaan, se ei vain lentänyt, se repi ilman rikki. Matka Lontoosta New Yorkiin kesti vain noin kolme ja puoli tuntia. Matkustajat saattoivat kirjaimellisesti nousta koneeseen Lontoossa ja laskeutua New Yorkiin aikaisemmin kuin heidän kellonsa näyttämä paikallinen aika. Mutta tällainen nopeus vaati hintaansa. Koneen runko kuumeni kitkasta niin paljon, että se kirjaimellisesti venyi lennon aikana useilla senttimetreillä. Se oli teknologinen ihme, joka kuitenkin haastoi fysiikan lait joka ikisellä lennolla. Mutta Concorden ympärillä oli aina tiettyä mystiikkaa, lähes elitististä salaisuutta. Se ei ollut konetta tavalliselle kuolevaiselle. Matkaliput olivat tähtitieteellisiä, ja matkustamo oli kapea, lähes klaustrofobinen, mutta täynnä ylellisyyttä ja hienostuneisuutta. Siellä istuivat maailman johtajat, rock-tähdet ja miljardöörit. Concorde oli kuin lentävä yksityisklubi, jossa samppanja virtasi ja maailma tuntui pieneltä ja hallittavalta. Sitten oli tietysti se kuuluisa sonic boom, ääniyksikkö, joka jätti jälkeensä valtavan paukauksen. Se oli koneen tavaramerkki, mutta myös sen kirous, sillä juuri sen vuoksi lennot yli maan massojen päällä kiellettiin. Se oli siis lintu, joka oli liian nopea ja liian äänekäs omalle maailmalleen. Kun katsotte nyt tätä hiljaista jättiläistä, muistakaa, että Concorde ei vain lakannut lentämästä teknisten syiden tai talouden vuoksi. Se oli aikakauden loppu. Me siirryimme tehokkuuden ja säästöjen aikaan, ja Concorde oli liian romanttinen, liian tuhlaava ja kenties liian rohkea tähän uuteen maailmaan. Se muistuttaa meitä ajasta, jolloin tavoitteena ei ollut vain päästä perille halvimmalla, vaan päästä perille nopeimmin ja tyylikkäimmin mahdollinen. Nyt se lepää tässä, muistomerkkinä siitä, että joskus ihminen uskaltaa unelmoida nopeudesta, joka tuntuu lähes mahdottomalta. Olkaapas nyt rohkeita ja astukaa lähemmäs, katsokaa noita linjoja ja miettikää, miltä tuntuisi nähdä maan kaarevuus omilla silmillään kymmenen kilometrin korkeudessa.