(Opas pysähtyy näyttämön reunalle, katsoo yleisöä ja levittää kätensä kohti katsomoita ja ympäröivää puistoa. Äänensä on lämmin, hieman matala ja kutsuva.)
Tervetuloa, hyvät ystävät. Ottakaa hetki aikaa ja vain... kuunnelkaa. Tunnetteko te sen? Tämän erityisen hiljaisuuden, joka laskeutuu päälle, vaikka olemme keskellä kaupunkia. Täällä Pakkasmäen ulkoilmanäyttämöllä aika tuntuu hieman hidastuvan. Kun seisomme tässä, katsomon portaat jalkojemme alla ja puiston vehreys ympärillämme, emme ole vain fyysisessä paikassa, vaan olemme ikään kuin ovella eri aikakausien välillä. Tämä paikka on rakennettu kohtaamisia varten, ja vaikka nyt täällä vallitsee rauha, ilma on yhä täynnä kaikuja menneistä kesäilloista, hienostuneista puheista ja yleisön innostuneesta suhinasta. Se on eräänlainen kaupungin keuhko, jossa kulttuuri ja luonto ovat kietoutuneet yhteen.
Mutta mennäänpä syvemmälle, historian hämäriin. Pakkasmäen kaltaiset ulkoilmanäyttämöt eivät syntyneet sattumalta, vaan ne olivat osa suurempaa yhteiskunnallista liikettä. Muistakaa aika, jolloin teatteri ja korkeakulttuuri olivat suljettujen ovien takana, hienoissa kivitaloissa, joihin tavallinen kansa ei välttämättä päässyt. Sitten tuli tämä visio: tuoda taide ulos, kansan pariin, puistojen syliin. Tämä näyttämö on muistomerkki sille demokratisoitumiselle. Täällä on nähty kaikkea mahdollista, vakavasta draamasta kevyisiin revyyihin ja yhteislauluun, joka on yhdistänyt ihmisiä säätyineen ja taustoineen. Rakenteiden pelkistetty kauneus kertoo ajasta, jolloin uskottiin funktionaalisuuteen ja siihen, että ympäristö itsessään – tämä mäki ja sen näkymät – on osa esitystä. Se on ollut kaupungin sosiaalinen sydän, paikka jossa on jaettu sekä naurua että kyyneliä tähtitaivaan alla.
Tiedättekö, tähän paikkaan liittyy myös tiettyä mystiikkaa, sellaista, jota ei löydy virallisista historiakirjoista. Paikalliset kertovat, että tietyissä valaistuksissa, juuri ennen hämärän laskeutumista, näyttämöllä voi nähdä hahmoja, jotka eivät kuulu tähän aikaan. On sanottu, että täällä on vaeltanut entisten esiintyjien henkiä, jotka eivät koskaan täysin jättäneet tätä lavaa. Eräs vanha tarina kertoo rakkausparista, joka lupasi kohdata täällä vuosikymmenten kuluttua, ja jotkut vannovat kuulleensa kaukaisen naurun ja kuiskauksia juuri niillä portailla, joissa istumme. Onko se vain tuulen leikki puissa vai jotain enemmän? Ehkä tämä paikka imee itseensä kaiken sen tunteen ja energian, jota tuhannet ihmiset ovat tänne jättäneet. Se tekee Pakkasmäestä enemmän kuin vain betonia ja puuta; se tekee siitä elävän arkiston ihmiskohtaloista.
Nyt kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, haluan haastaa teidät. Älkää vain kävelkö täältä pois, vaan pysähtykää vielä hetkeksi. Sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa itsenne tuonne lavalle. Mitä te sanoisitte koko kaupungille, jos kaikki kuuntelisivat? Pakkasmäki odottaa aina uusia tarinoita ja uusia ääniä. Kun jatkamme matkaamme, muistakaa, että jokainen meistä on osa tämän kaupungin jatkuvaa näytelmää. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian kautta kanssani. Olkaa hyvät ja seuraatte minua, niin katsotaan, mitä muita salaisuuksia tämä puisto meille vielä paljastaa.
"Automaattisesti haettu nähtävyydet-kohde."