Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti aukion keskelle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän elehtii kädellään kohti kaupungin siluettia, ääni on lämmin, kutsuva ja hieman salaperäinen.)*
Katsokaapa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilmassa leijuvan sähköisyyden? Tervetuloa Elixia Taliin. Täällä, missä kivi ja historia kohtaavat, aika tuntuu hidastuvan, mutta samalla jokainen kulmakivi kuiskailee jotain vanhaa. Huomatkaa, miten valo taittuu noiden korkeiden tornien välissä – se ei ole vain optista harhaa, vaan osa tätä kaupungin ainutlaatuista sielua. Kun kuljemme näitä katuja, haluan teidän unohtavan hetkeksi nykyhetken. Sulkeutkaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa kaupungin melu muuttuvan kaukaiseksi kumunaksi, hevosten kavioiden kopinaksi ja kauppiaiden huudoiksi. Me emme ole vain kävelyllä kaupungissa, vaan me astumme sisään elävään organismiin, joka on hengittänyt vuosisatoja ennen meitä.
Jos katsomme kaupungin perustuksia, Elixia Tali ei syntynyt sattumalta. Se rakennettiin strategisesti juuri tähän pisteeseen, koska täällä risteävät luonnonvoimat ja kauppareitit. Alkuperäiset rakentajat olivat visionäärejä, jotka yhdistivät arkkitehtuuriinsa matematiikkaa ja tähtitiedettä tavalla, joka hämmentää tutkijoita vielä tänäkin päivänä. Kaupunki koki kultakautensa aikana, jolloin se toimi tiedon ja taiteen keskuksena koko alueella. Se oli paikka, jonne oppineet vaelsivat tuhansien kilometrien päästä etsimään vastauksia maailmankaikkeuden arvoituksiin. Mutta valon rinnalla kulki aina varjo. Kaupungin historia on täynnä valtataisteluita, salaisia liittoumia ja äkillisiä nousuja ja laskuja. Nuo halkeamat noissa seinissä, joita näette, eivät ole vain kulumista, vaan ne ovat arpia suurista piirityksistä ja sisällään pitämistään vallankumouksista.
Mutta nyt, tässä kohtaa, meidän on puhuttava siitä, mistä paikalliset puhuvat vain kuiskaten. Jokaisessa kaupungissa on salaisuus, ja Elixia Talin salaisuus liittyy kaupungin nimeen ja sen legendaariseen eliksiiriin. Tarun mukaan kaupungin syvissä kellareissa, kaukana katujen alapuolella, on säilytetty jotain, mikä pystyy pysäyttämään ajan itsensä. Sanotaan, että kaupungin perustajat eivät halunneet vain rakentaa kaupunkia, vaan he halusivat luoda ikuisuuden saarekkeen. On kerrottu kadonneista kirjastoista ja huoneista, joita ei löydy mistään kartalta. Jotkut sanovat, että kaupungin arkkitehtuuri itsessään on yksi suuri koodi, joka ohjaa vihkiintyneen etsimään totuutta siitä, mikä on todellista ja mikä vain hienostunutta illuusiota. Onko se vain myytti? Ehkä. Mutta eikö historia olekin juuri sitä, mitä me uskomme ja mitä meidän on mahdotonta todistaa?
Nyt, kun olemme tunteneet kaupungin sykkeen, kutsun teidät seuraamaan minua syvemmälle kapeille kujille. Meillä on vielä paljon nähtävää, ja lupaan, että jokainen askel paljastaa jotain uutta. Mutta ennen kuin jatkamme, pyydän teitä tekemään yhden asian: katsokaa vielä kerran ylös noihin torneihin ja miettikää, mitä te itse etsisitte tästä kaupungista, jos tietäisitte, että täällä on jotain, mikä voi muuttaa käsityksenne ajasta. Pysykää lähellä, pysykää uteliaina, ja annakaa Elixia Talin kertoa teille omat tarinansa. Mennäänpä, seikkailu on vasta alussa.
