Luku 1
(Opas pysähtyy puiston vehreyden keskelle, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii ympäröivää metsää ja puistoaluetta.)
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko se? Se tietty rauha, joka laskeutuu päälle heti, kun astutaan tänne Kultavuoren puistoon. Monelle tämä on vain kaunis puistomainen alue, paikka kävellä koiralla tai nauttia kesäpäivästä, mutta jos sulkee silmät ja kuuntelee tarkasti, voi melkein kuulla historian kuiskaukset tuulessa. Täällä luonto ja ihminen ovat käyneet pitkää vuoropuhelua. Ilma on täällä erilaista, ikään kuin aika hidastuisi. Me emme ole vain kävelyllä puistossa, vaan me olemme astuneet sisään elävään arkistoon, jossa jokainen vanha puu ja kumpu kantaa mukanaan tarinaa menneiltä vuosikymmeniltä. Tervetuloa paikkaan, jossa kaupungin syke vaihtuu metsän sykkeeseen.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Kun puhutaan Kultavuoresta, on ymmärrettävä, ettei tämä alue syntynyt sattumalta. Historiallisesti tällaiset kohotukset ja puistomaiset alueet ovat olleet tärkeitä maamerkkejä. Jos katsomme kaupungin kehitystä, huomaamme, miten tällaiset viheralueet on usein säästetty tarkoituksella. Ne ovat olleet keuhkoja kasvavalle asutukselle, mutta myös statussymboleita. Ennen vanhaan tällaiset puistot suunniteltiin usein heijastamaan ajan ihanteita luonnon ja sivilisaation tasapainosta. Täällä on kulkenut sukupolvia; täällä on kävelty vakavia keskusteluja ja jaettu salaisuuksia varjoisilla poluilla. Kun katsotte noita vanhimpia puita, ne ovat nähneet maailman muuttuvan ympärillään. Ne ovat nähneet hevoskärryt vaihtuvan autoihin ja hiljaisuuden vaihtuvan kaupungin meluksi, mutta ne ovat pysyneet paikoillaan, vartioimassa tätä pientä palaa historiaa, joka on säilynyt lähes koskemattomana kiireen keskellä.
Ja sitten on tietysti se, mistä paikalliset hiljaa puhuvat. Jokaisella tällaisella paikalla on salaisuutensa, ja Kultavuorella on oma mystiikkansa. On kerrottu tarinoita piilotetuista poluista ja paikoista, jotka eivät näy kartoilla. Jotkut sanovat, että puiston syvimmillä kohdilla, missä valo siivilöityy lehvästön läpi juuri oikeassa kulmassa, voi tuntea jonkinlaista läsnäoloa. Onko kyseessä vain mielikuvitus vai kenties muistoja niistä ihmisistä, jotka rakastivat tätä paikkaa ennen meitä? Legendat kertovat, että täällä on voinut löytää rauhan silloinkin, kun muu maailma on ollut kaaoksessa. Se on tavallaan tämän puiston suurin salaisuus: kyky nollata ihminen. Se ei ole kultaa, jota nimi antaa ymmärtää, vaan henkistä rikkautta, jota voi hakea vain pysähtymällä ja kuuntelemalla metsän omaa kieltä.
Nyt, kun olemme katsoneet tätä paikkaa historian ja myyttien kautta, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain kävelkökää polkua pitkin, vaan pysähtykää hetkeksi. Etsikää se kohta, joka puhuttelee teitä kaikkein eniten. Olipa se vanha kivi, kallellaan oleva puu tai vain tietty valon leikki maassa. Anna tämän puiston kertoa sinulle oma tarinansa. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historian matkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne löytää oma Kultavuorenne. Nauttikaa hiljaisuudesta ja luonnon voimasta.
