Sailor Mary Bar

*(Opas pysähtyy Sailor Mary Barin eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja hymyilee tiedustavasti. Hän elehtii kädellään oven suuntaan, ja hänen äänensä on matala, kutsuva ja täynnä tarinoita.)* Katsokaapa tätä paikkaa. Tunnetteko te sen? Se ei ole vain tuoksu, vaan se on tietynlainen sähkö ilmassa. Tervan, suolan ja vanhan puun tuoksu, joka sekoittuu nykyajan kaupungin hälyyn. Tervetuloa Sailor Mary Barin eteen. Kun astumme sisälle, jätämme tämän kiiltävän ja kiireisen maailman taaksemme. Täällä seinät eivät ole vain kiveä ja puuta, vaan ne ovat imeneet itseensä vuosikymmenten huudot, naurut ja ne hiljaiset, epätoivoiset kuiskaukset, joita vain merimies osaa antaa. Täällä valo on hämärää, aivan kuten meren pohjassa, ja jokainen nurkka kätkee sisäänsä tarinan, joka odottaa pääsyä päivänvaloon. Täällä aika ei kulje kellon mukaan, vaan vuoroveden tahdissa. Mutta mennään syvemmälle. Jotta ymmärräisimme tämän paikan, meidän on palattava aikaan, jolloin satamat olivat kaupungin todellisia sydämiä. Se oli aikaa, jolloin kauppa kävi kovaa, purjeet olivat täynnä ja maailma tuntui paljon suuremmalta ja vaarallisemmalta. Merimiehet olivat tuon ajan seikkailijoita, mutta myös ulkopuolisia. He saapuivat satamaan taskut täynnä eksoottisia mausteita ja koti-ikävää, etsien paikkaa, jossa heidän karkea puheensa ja kovat tapansa hyväksyttäisiin. Sailor Mary syntyi juuri tästä tarpeesta. Se oli turvasatama miehille, jotka olivat taistelleet myrskyjä vastaan Atlantilla tai eksyneet sumuun kaukaisilla vesillä. Täällä he eivät olleet vain miehistön numeroita, vaan sankaritarinoiden päähenkilöitä. Baari toimi sosiaalisena solmukohtana, jossa vaihdettiin tietoa tuulista, virtauksista ja siitä, missä satamissa viina oli halpaa ja naiset kauniita. Kuitenkin, jokaisella merimiesbaarilla on salaisuutensa, ja Sailor Mary ei ole poikkeus. Huhut kertovat Marystä, naisesta joka ei ehkä koskaan ollut vain yksi ihminen, vaan symboli kaikelle sille, mitä merimies kaipasi: kotiinpaluuseen, lohdutukseen ja ehkämme hieman vaaralliseen intohimoon. Sanotaan, että Maryn haamu vaeltaa yhä täällä hämärissä kulmissa, tarkkaillen uusia tulokkaita. On kerrottu tarinoita salaisista kellaritiloista, joissa kauppaa käytiin tavaroilla, joita tullivirkailijat eivät saisi nähdä, ja joissa solmittiin sopimuksia, jotka muuttivat kaupungin kohtaloa. Myytin mukaan Mary tiesi jokaisen täällä käyneen salaisuuden, ja jos olit tarpeeksi rohkea ja tilauksesi tarpeeksi runsas, hän saattoi paljastaa sinulle reitin aarteisiin, joita meri ei ollut vielä ehtinyt nielaista. Nyt, kun olemme kävelleet historian halki, ehdotan, että lopetamme puhettelun ja siirrymme kokemuksiin. Astukaa sisälle, valitkaa itsellenne kulunut baarijakkara ja tilatkaa jotain vahvaa. Kun istutte siellä, sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuunnelkaa. Kuulutteko te sen? Se on kaukainen meren kohina ja vanhojen merimiesten nauru, joka kaikuu vielä näissä seinissä. Nauttikaa illasta, olkaa uteliaita ja muistakaa, että täällä jokainen lasillinen on kunnianosoitus niille, jotka uskalsivat purjehtia tuntemattomaan. Tervetuloa kotiin, olisittepa sitten merimiehiä tai vain ohikulkijoita.