Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmää kohti ja elehtii kädellään kohti ympäröivää vanhaa Jafan kapeita kujia ja hiekanvärisiä kiviä.)
Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilmassa olevan suolan ja vanhan kiven tuoksun? Olemme nyt paikassa, jossa aika ei kulje suoraviivaisesti, vaan se kerrostuu kuin sedimentti merenpohjaan. Täällä Jafassa, yhdessä maailman vanhimmista satamakaupungeista, jokainen askel on kirjaimellisesti askel historian päällä. Kun katsomme näitä Jaffa-tölkkejä, näitä omituisia, kapeita ja syviä rakenteita, me emme katso vain kiveä ja laastia. Me katsomme ikkunoita menneisyyteen, aikaan, jolloin tämä rannikko oli maailman navassa. Täällä on kohdanneet raamatulliset hahmot, ristiretkeläiset ja kauppiaat, ja jokainen heistä on jättänyt jälkensä näihin seiniin. Pysähdytään hetkeksi, suljetaan silmät ja annetaan kaupungin sykkeen viedä meidät taaksepäin.
Nämä rakenteet, joita kutsumme tölkeiksi, kertovat tarinaa Jafan strategisesta merkityksestä. Jaffa ei ollut vain satama, se oli portti. Jos halusit päästä Jerusalemiin, tulit tänne. Vuosisatojen ajan kaupunki vaihtoi omistajaa: egyptiläiset, persialaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset taistelivat tästä pisteestä. Nämä tölkit ja niiden kaltaiset syvennykset ja varastot liittyivät usein kaupungin logistiikkaan ja puolustukseen. Kuvitelkaa se hulina: satamaan purkautui eksoottisia mausteita, silkkiä ja viljaa, jotka piti säilöä viileässä ja turvallisesti ennen kuin ne kuljetettiin ylös kukkulalle. Ne olivat käytännön ratkaisuja ankarassa Välimeren ilmastossa, mutta samalla ne olivat osa kaupungin linnoituksellista arkkitehtuuria. Ne on rakennettu kestämään piirityksiä ja aikaa, ja niiden massiiviset kiviseinät imivät itseensä historian huokaukset, kauppiaiden riidat ja sotilaiden jännityksen.
Mutta historian lisäksi täällä liikkuu aina myös myyttien huntu. Paikalliset legendat ja vanhat tarinat kuiskailevat, etteivät nämä syvennykset olleet vain varastoja. Joidenkin mukaan niitä käytettiin salaisina viestintäväylinä tai jopa paikkoina, joissa säilytettiin esineitä, joiden ei pitänyt päätyä vääriin käsiin. On sanottu, että Jafan maaperässä on kätkettynä salaisuuksia, joita ei ole vielä löydetty, ja nämä tölkit toimivat ikään kuin ankkureina, jotka pitävät nämä tarinat kiinni nykyhetkessä. Onko niissä ollut salaisia käytäviä, jotka johtivat suoraan merenrantaan tai kaupungin syvimpiin kellareihin? Ehkäpä. Se on juuri sitä, mikä tekee Jafasta niin kiehtovan; täällä fakta ja fantasia kietoutuvat yhteen niin tiukasti, ettei niitä voi enää erottaa.
Nyt kun olemme kohdanneet tämän historian, haluaisin teidän tekevän yhden asian. Menkää lähemmäs, koskettakaa kiveä ja tuntekaa sen karheus sormissanne. Mietikää, kuka on koskettanut tätä samaa pintaa tuhat vuotta sitten. Jaffa ei ole museo, se on elävä organismi, joka hengittää edelleen. Toivon, että kun lähdette tästä, ette vie mukananne vain valokuvia, vaan tunteen siitä, että olette osa tätä jatkumoa. Kiitos, että kuljette kanssani tämän pienen aikamatkan. Nyt jatketaan matkaa kohti satamaa, mutta pitäkää silmänne auki – Jafassa kulmaan kääntyessä voi kohdata mitä tahansa.