Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy keskelle vilkasta kaupunkia, kenties sataman tai suuren rautatieaseman tuntumaan. Hän elehtii laajasti ympärillä olevaa ihmisvirtaa, neonvaloja ja eri kielillä kirjoitettuja kylttejä. Hän hymyilee tietäväisesti ja laskee ääntään hieman, ikään kuin kertoisi yhteistä salaisuutta.)*
Katsokaa ympärillenne. Kuulkaa tuo äänivalli – kymmenen eri kieltä, jotka sekoittuvat toisiinsa, ja tuntekaa tuo tuoksu, jossa yhdistyy vastapaahdettu etiopialainen kahvi ja kaukaisen idän mausteet. Me emme seiso vain kaupungissa, vaan me seistymme itse asiassa maailman valtavassa risteyksessä. Tämä, mitä me kutsumme globalisaatioksi, ei ole vain taloustieteilijöiden termi tai kaavioita tietokoneen näytöllä. Se on tämä hetki. Se on se huomaamaton lanka, joka yhdistää teidän ranteessanne olevan kellon sveitsiläiseen kelloseppään, paitanne puuvillan intialaisiin pelloihin ja tämän hetken keskustelumme globaaliin verkkoon. Täällä, tämän urbaanin sykkeen keskellä, historia ei ole vain menneisyyttä, vaan se virtaa meidän lävitsemme juuri nyt.
Mutta jos me kelaisimme tätä elokuvaa taaksepäin, huomaisimme, että tämä valtava koneisto ei syntynyt hetkessä. Se alkoi uteliaisuudesta ja hienon hienosta nälästä. Mietikää Silkkitietä, joka ei ollut vain yksi tie, vaan hermoverkosto, joka yhdisti Chang'anin ja Rooman. Siihen aikaan yksi ripaus pippuria tai karkea pala silkkiä saattoi maksaa enemmän kuin kokonainen maatila. Sitten tulivat suuret löytöretket, kun purjeet nostettiin ja horisonttiin katsottiin pelolla ja ihailulla. Maailma kutistui, kun merireitit avautuivat ja kauppapaikat, kuten Amsterdam ja Lontoo, muuttuivat maailman sydämiksi. Se oli aikaa, jolloin karttoihin piirrettiin lohikäärmeitä tuntemattomille alueille, mutta samalla luotiin perusta sille, että voimme tänään tilata tuotteen puhelimella ja saada sen kotiovellemme huomenna. Se oli brutaalia, se oli jännittävää ja se muutti ihmiskunnan kohtalon peruuttamattomasti.
Tässä kohtaa haluan kertoa teille jotain, mitä oppikirjat eivät aina mainitse. Globalisaation suurin salaisuus ei ole rahassa tai teknologiassa, vaan ihmismielen kyvyssä haluta kuulua johonkin suurempaan. On olemassa myytti siitä, että globalisaatio pyyhkii pois paikallisuuden ja tekee meistä kaikki samanlaisia. Mutta jos katsotte tarkasti, huomaatte päinvastaisen. Mitä enemmän maailma yhdistyy, sitä arvokkaammaksi muuttuu se, mikä on aidosti uniikkia. Salaisuus on siinä, että jokainen globaali kauppareitti kuljetti mukanaan myös tarinoita, uskomuksia ja taidetta. Me emme vain vaihtaneet tavaroita, vaan me vaihdoimme sielujamme. Se, mitä me pidämme tänään omaksi kulttuurimme perinteiksi, on usein satoja vuosia sitten kuljetettu "tuontitavara", joka on vain ajan saatossa juurtunut syvälle maaperään.
Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, haastan teidät tekemään pienen kokeilun. Älkää katsoko vain rakennuksia tai kauppoja, vaan etsiksitte näitä näkymättömiä lankoja. Kysykää itseltänne, mistä kukin kohtaamamme esine on oikeasti kotoisin ja kenen käsin se on tehty. Me emme ole vain matkailijoita tässä kaupungissa, vaan me olemme osa tätä jatkuvaa, vuosisatoja kestänyttä suurta keskustelua. Maailma on pieni, mutta se on samalla äärettömän syvä, kunhan vain osaamme katsoa pintaa syvemmälle. Mennäänpä, katsotaan, mitä muita maailmoja me löydämme seuraavan kulman takaa.