Luku 1
*(Opas pysähtyy liikekeskuksen keskelle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän puhuu rauhallisesti, mutta innostuneesti, käyttäen käsiään korostamaan tarinaa.)*
Katsokaa ympärillenne. Ensimmäisellä silmäyksellä me seisomme vain tavallisessa, modernissa liikekeskuksessa – kiiltäviä pintoja, kauppojen huminaa ja kiireisiä ihmisiä. Mutta jos me vain pysähdymme hetkeksi ja suljemme silmämme, me voimme melkein tuntea, kuinka tämä paikka hengittää. Täällä, näiden betoniseinien ja lasi-ovien alla, sykkii kaupungin vanha sydän. Tuntuuko teistä se? Se on se omituinen lataus, joka syntyy, kun nykyaika rakennetaan suoraan menneisyyden päälle. Me emme ole vain ostoskeskuksessa, vaan me seisomme kerrostuneen historian päällä, missä jokainen askel vie meidät lähemmäs tarinoita, jotka on lähes unohdettu kaupungin kasvaessa ja muuttuessaan.
Jos mennään syvemmälle, niin tämä koko alue on ollut kaupungin strateginen solmukohta jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään perustusta tälle keskukselle laskettiin. Historiallisesti tämä on ollut paikka, jossa kauppatiet kohtasivat ja jossa vaihdettiin ei vain tavaroita, vaan uutisia ja salaisuuksia. Ennen tätä modernia rakennusta täällä on ollut pieniä pajoja, kapeita kujia ja kenties jopa vanha tori, jossa kaupungin elämä on pyörinyt. Voitte kuvitella, kuinka täällä on haissut tervalla, savulla ja hevosten raudalla. Arkkitehtuurin muuttuessa ja kaupungin laajentuessa vanhat puutalot väistivät kivitalot ja lopulta tämä liikekeskus. Mutta vaikka pinta on vaihtunut, tämän paikan merkitys keskuksena on säilynyt. Se on kuin kaupungin ankkuri, joka pitää kiinni menneisyydestä, vaikka ympärillä kaikki muuttuisi salamannopeasti.
Mutta nyt tulee se mielenkiintoinen osa, josta oppaat eivät yleensä puhu. Kiertää huhuja, että tämän liikekeskuksen kellarikerrosten alapuolella, syvällä peruskallion ja vanhojen viemärien keskellä, kulkee verkosto salaisia käytäviä. Sanotaan, että toisen maailmansodan aikana tai kenties vielä aikaisemmin, täällä on ollut suojatiloja tai varastoja, jotka yhdistivät tämän pisteen kaupungin hallintorakennuksiin. Jotkut vannovat, että myöhään illalla, kun kauppojen valot sammuvat ja hiljaisuus laskeutuu, voi kuulla vaimeaa kolinaa tai askelia siellä, missä ei pitäisi olla ketään. Onko se vain putkien huminaa vai kenties kaiku menneiltä ajoilta, jotka kieltäytyvät poistumasta? Se on kaupungin oma pieni myytti, joka tekee tästä paikasta paljon enemmän kuin pelkän kauppakeskuksen.
Joten, kun te jatkatte matkanne ja katsotte näitä näyteikkunoita, muistakaa, että te ette kulje vain kauppojen välissä, vaan historian halki. Seuraavan kerran kun astutte täällä sisään, kokeilkaa pysähtyä hetkeksi ja kuunnella. Ehkä tekin kuulete jotain, mitä muut eivät huomaa. Mutta nyt, ennen kuin historian havina vie meidät kokonaan menneeseen, liikutaan eteenpäin. Seuraavaksi suuntaamme kohti kaupungin vanhaa satamaa, missä tarinat ovat vieläkin villimpiä. Olkaa hyvä, tulkaa perässä, niin näytän teille jotain aivan erityistä!
