Terracotta

(Opas pysähtyy ryhmän eteen, laskee äänensä hieman ja viittoo kädellään kohti valtavaa kaivausta. Hän katsoo vierailijoita silmiin, ja hänen äänestään kuuluu intohimo.) Katsokaa tätä. Oletteko koskaan tunteneet, kuinka ilma muuttuu raskaaksi, kun astutte historian ytimeen? Seisomme nyt Xi’anin sydämessä, ja vaikka ympärillämme on tuhansia turisteja, haluan teidän sulkevan silmänne hetkeksi. Kuulkaa tuo hiljaisuus, joka vallitsee näiden savisotilaiden välissä. Täällä, maan alla, aika on pysähtynyt yli kahden tuhannen vuoden ajan. Voitte melkein tuntea kostean mullan tuoksun ja nähdä sormenjäljet, jotka jättivät muinaiset käsityöläiset näihin kasvoihin. Tämä ei ole vain museo, tämä on portti maailmaan, jossa elämä ja kuolema kietoutuivat yhteen tavalla, jota meidän nykyihmisen on vaikea edes käsittää. Tervetuloa kohtaamaan Kiinan ensimmäinen keisari. Kaikki alkoi Qin Shi Huangista, miehestä, joka ei tyytynyt vain hallitsemaan maailmaa eläessään, vaan halusi tehdä sen myös kuolemansa jälkeen. Hän oli visionääri, mutta myös armoton tyranni, joka yhdisti Kiinan ja aloitti Kiinan muurin rakentamisen. Mutta keisarin suurin pelko ei ollut kapina tai viholliset, vaan kuolema. Siksi hän käytti vuosikymmeniä ja kymmeniä tuhansia työläisiä rakentaakseen itselleen maanalaisen valtakunnan. Nämä terracotta-sotilaat, joita näette nyt, eivät ole vain patsaita. Ne ovat yksilöllisiä muotokuvia. Katsokaa tarkasti niiden kasvoja: jokainen sotilas on erilainen. Yhdellä on ankara katse, toisella nuorena poikana hämmentynyt ilme, kolmannella kokeneen kenraalin arvokkuus. He on sijoitettu tarkkaan sotilaalliseen muodostelmaan, jotta he voisivat suojella keisaria tuonpuoleisessa. Se on uskomatonta insinööritaitoa; jokainen ase, jokainen vaunu ja jokainen sotilas on suunniteltu palvelemaan yhtä tarkoitusta: ikuista valtaa. Mutta tässä tulee se kaikkein kiehtovin osa, se salaisuus, joka saa historian harrastajan sydämen lyömään nopeammin. Tiesittekö, että nämä sotilaat eivät alun perin olleet harmaita? Kun ne nousivat maasta, ne loistivat kirkkaissa väreissä: punaisena, sinisenä, keltaisena ja vihreänä. Mutta heti kun ilma kosketti niitä, värit haihtuvat silmissä, ikään kuin historia ei haluaisi paljastaa kaikkea kerralla. Ja sitten on vielä tuo keisarin varsinainen hauta. Se on edelleen suljettu. Legendat kertovat, että haudan sisällä on pienoismalli koko keisarikunnan kaupungeista ja palatseista, ja että joet on tehty nestemäisestä elohopeasta, joka virtaa ikuisesti. Arkeologit eivät ole uskaltaneet avata hautaa, koska pelkäävät sekä muinaisia ansoja että sitä, että arvokas sisältö tuhoutuisi hapen vaikutuksesta. Keisari nukkuu siis edelleen rauhassa, ympärillään salaisuudet, joita ei ole vielä paljastettu. Kun me nyt jatkamme matkaamme syvemmälle kaivauksille, pyydän teitä miettimään yhtä asiaa. Nämä sotilaat on tehty savesta, maasta, josta me kaikki lopulta palaamme. Keisari yritti voittaa kuoleman rakentamalla armeijan, joka ei koskaan väsy tai vanhene. Hän epäonnistui kuoleman voittamisessa, mutta onnistui luomaan jotain, mikä on lähes ikuista. Nämä kasvot kertovat meille tarinan kunnianhimosta, pelosta ja ihmisen halusta tulla muistetuksi. Ottakaa nyt aikaa, kulkkaa hitaasti ja katsokaa sotilaita silmiin. He ovat odottaneet teitä kaksi vuosituhatta. Mennäänpä katsomaan, mitä muuta tämä hiekan peittämä maailma meille paljastaa.