Kirkkonummen helluntaiseurakunta

Tervetuloa kaikki mukaan! Ottakaa hetki aikaa ja vain pysähtykää. Kuulkaa, kun tuuli humisee puissa ja Kirkkonummen maisema levittäytyy ympärillemme. Me seisomme nyt paikan edessä, joka ei ehkä ensisilmäyksellä näytä perinteiseltä, kiviseltä katedraalilta, mutta jonka seinien sisällä sykkii intohimo, joka on muovannut monen ihmisen elämää. Täällä, Kirkkonummen helluntaiseurakunnan piirissä, ei ole kyse vain arkkitehtuurista, vaan siitä näkymättömästä energiasta, jota kutsutaan hengellisyydeksi. Tunnukaa se ilmassa – se on yhdistelmä nöyryyttä, yhteisöllisyyttä ja sellaista tinkimätöntä uskoa, joka on aina ollut osa suomalaista sielunmaisemaa, vaikka se onkin joskus joutunut kulkemaan kapeilla poluilla. Kun katsomme historian kirjaan, meidän on ymmärrettävä, mitä helluntailiike tarkoitti Suomessa ja täällä Uudellamaalla. Se ei ollut vain uusi tapa rukoilla, vaan se oli hengellinen herätys, joka pyyhki yli maan kuin tulleena myrskynä. Kun liike löysi tiensä Kirkkonummeen, se toi mukanaan jotain sellaista, mitä ei ollut aiemmin nähty: elävyyttä, kieliä ja syvää, henkilökohtaista kokemusta Pyhän Hengen läsnäolosta. Se oli aikaa, jolloin usko ei ollut vain sunnuntaisin kirkkoon käymistä, vaan se oli elämän keskiössä, jokaisessa hengenvedossa. Täällä rakentui yhteisö, joka ei pelännyt olla erilainen. He rakensivat tilansa omilla käsillään, usein vähäisillä varoilla mutta valtavalla sydämellä. Jokainen naula ja jokainen lankku tässä historiassa kertoo tarinaa ihmisistä, jotka etsivät vastausta elämän suurimpiin kysymyksiin ja löysivät sen toistensa tuesta ja yhteisestä rukouksesta. Mutta tiedättehän, jokaisessa pyhässä paikassa on myös omat salaisuutensa ja myyttinsä. Täällä Kirkkonummen seurakunnassa se salaisuus ei ole lukittujen arkistojen takana, vaan se asuu kertomuksissa, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle. Kuiskaillaan siitä, kuinka vaikeina aikoina, kun ulkopuolinen maailma katsoi heitä vinoon, täällä tapahtui asioita, joita ei voi selittää järjellä. Tarinoiden mukaan rukoushetket ovat joskus saavuttaneet sellaisen intensiteetin, että koko rakennus on tuntunut värisevän, ja ihmiset ovat kokeneet täydellistä rauhaa keskellä elämänsä myrskyjä. Se on se näkymätön perintö, joka tekee tästä paikasta erityisen; se ei ole vain rakennus, vaan hengellinen ankkuri, jossa myytit ihmeistä ja todellinen usko kietoutuvat toisiinsa niin tiukasti, ettei niitä voi enää erottaa. Nyt, kun olemme kävelleet tämän historian läpi, haastan teidät katsomaan tätä paikkaa uudella tavalla. Älkää katsoko vain seiniä tai kattoa, vaan yrittäkää kuulla niiden kaiuissa kaikki ne tuhannet rukoukset ja laulut, jotka täällä on esitetty. Mietikää, mitä te itse etsisitte, jos seisoisitte tässä samassa pisteessä kymmenen tai viisikymmenen vuotta sitten. Kirkkonummen helluntaiseurakunta on muistutus siitä, että ihminen tarvitsee jotain suurempaa kuin itsensä, jotta hän jaksaa kulkea eteenpäin. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Jääkää nyt hetkeksi omaan rauhaanne ja tuntekaa tämä paikka omilla aisteillanne.