Luku 1
*(Opas pysähtyy S-marketin sisäänkäynnin eteen, kääntyy ryhmää kohti ja hymyilee itsevarmasti. Hän elehtii kädellään kohti automaattiovia ja kirkkaita loisteputkia.)*
Katsokaa tätä näkyä, hyvät matkalaisten. Ensimmäisellä silmäyksellä näemme vain modernin kaupparakennuksen, arkipäiväisen pysähdyksen matkalla kotiin. Mutta pysähtykää hetkeksi. Kuulkaa se humina, tunkakaa se tuttu tuoksu, jossa sekoittuvat vastapaistettu leipä ja kylmä pakasteosasto. Me seisomme tässä nykyajan katedraalissa, kulutuksen temppelissä, joka on paljon enemmän kuin vain hyllyjä ja kassalinjoja. Täällä, näiden liukuvien ovien takana, sykki kaupungin sydän jo kauan ennen kuin ensimmäinen viivakoodinlukija piippasi. Jos vain suljemme silmämme, voimme aistia, kuinka tämä paikka on toiminut yhteisön solmukohtana, paikassa, jossa uutiset liikkuivat nopeammin kuin kaupungin viralliset tiedotteet.
Jos kelaamme aikaa taaksepäin, huomaamme, että tämän nykyisen teräksen ja lasin alla lepää kerroksittain kaupungin historiaa. Ennen kuin S-market nousi tähän, tällä tontilla saattoi sijaita pieni puutalo, kenties seppäpaja tai vanha kauppakauppa, jossa myytiin suolaa, tervaa ja pellavakangasta. Muistakaa, että kaupunkirakenne on kuin sipuli. Kun tämä alue kehittyi, pienet perheyritykset väistyivät teollisen ajan tieltä ja kaupankäynti muutti muotoaan. Siirryimme ajan myötä pientaloista ja torikauppiaista kohti tätä järjestelmällistä tehokkuutta. Täällä on nähty sotien jälkeiset puutevuodet, korttikaupan harmaus ja myöhemmin 70-luvun lopun kulutusjuhla, kun värikkäät muovipakkaukset alkoivat vallata hyllyjä. Tämä paikka ei ole vain myymälä, vaan se on elävä kronikka siitä, miten me suomalaiset olemme oppineet arvostamaan sekä säästeliäisyyttä että runsautta.
Mutta tässä tulee se osa, jota ei löydä virallisista kaupunkioppaista. Paikallisten keskuudessa liikkuu tarina siitä, mitä tämän rakennuksen alla oikeastaan on. Sanotaan, että perustusten syvällä uumenissa kulkee vanha, unohdettu kellarikäytävä, joka yhdistää tämän kaupan johonkin kaupungin vanhoista hallintorakennuksista. Legendan mukaan salaisessa tunnelissa on säilytetty kaupungin arkistoja tai kenties jotain vielä salaperiisempää sodan ajoilta. Jotkut vannovat kuulleensa oudon kolinauksen varastohyllyjen takaa myöhäisinä iltoina, kun kauppa on jo suljettu. Onko kyse vain putkien huminasta vai kenties jostakin menneisyydestä, joka kieltäytyy pysymästä hautaan haudattuna? Se on kaupungin pieni mysteeri, joka tekee tavallisesta ostosreissusta hieman jännittävämpää.
Joten, kun astutte nyt sisään, älkää vain ostako maitoa ja leipää. Katsokaa ympärillenne. Mietikää niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat kulkeneet näitä samoja käytäviä ennen teitä, ja sitä näkymätöntä historiaa, joka kantaa meitä tässä hetkessä. Olipa kyseessä sitten moderni logistiikka tai vanhat kaupunkimyyttit, tämä paikka on osa meidän yhteistä tarinaamme. Nyt, jos teillä on kysymyksiä, vastaan niihin mieluusti, tai niin voimme siirtyä kohti seuraavaa kohdetta. Mutta varokaa, ettette eksy liian syvälle tarjousten maailmaan, sillä historiaa on vielä paljon nähtävää tämän korttelin ulkopuolella.
