Agricola

(Opas pysähtyy, katsoo ryhmäänsä lempeästi ja viittaa kädellään ympäröivään maisemaan. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.) Katsokaapa ympärillenne. Pysähdytään hetkeksi ja hengitetään tätä ilmaa. Kun me seisomme tässä, me emme ole vain katsomassa vanhoja rakennuksia tai lukemassa kylttejä, vaan me astumme sisään aikaan, jolloin maailma tuntui paljon suuremmalta ja tuntemattomammalta. Voitteko kuvitella sen hiljaisuuden, joka täällä vallitsi satoja vuosia sitten? Vain tuulen humina ja kenties kaukainen kirkonkellon kumu. Agricolan nimi ei ole meille vain katu tai aukio, vaan se on lupaus valistuksesta, tiedosta ja siitä valtavasta ponnistuksesta, jolla suomen kieli nostettiin kirjakieleksi. Täällä, näiden seinien ja katujen välissä, asuu henki, joka muutti tämän maan kohtalon ikuisesti. Jos mennään syvemmälle historiaan, niin meidän on puhuttava Mikael Agricolasta, siitä nuoresta ja kunnianhimoisesta miehestä, joka palasi Euroopasta kantaen mukanaan uuden ajan tuulia. Agricola ei ollut vain pappi, vaan hän oli visionääri. Hän ymmärsi, että jos kansa haluaa ymmärtää maailmaa ja uskoaan, heidän on saatava lukea omalla kielellään. Se oli valtava urakka, melkein mahdoton tehtävä, sillä suomea puhuttiin, mutta sitä ei kirjoitettu yhtenäisesti. Hän istui tuntikausia kynttilänvalossa, painoi ensimmäisiä suomenkielisiä tekstejä ja taisteli sellaista kieltä vastaan, joka oli vain eliitin hallussa. Kun katsomme näitä nähtävyyksiä, meemme nähdä ne symbolina tälle murrokselle. Täällä tiedon janon ja uskonnon kohdatessa syntyi pohja sille, mitä me kutsumme nykyään suomalaisuudeksi. Se oli aikaa, jolloin kynä ja paperi olivat tehokkaampia aseita kuin miekka. Mutta historian kirjat kertovat vain puolet totuudesta. On olemassa myös se hiljainen, lähes myyttinen puoli tästä paikasta. Sanotaan, että täällä, näiden vanhojen kivien alla, lepää muistoja, joita ei ole kirjoitettu mihinkään arkistoon. Kertomukset kertovat salaisista kohtaamisista, kielletyistä ajatuksista ja siitä, miten Agricolan työn ympärille kietoutui mystiikkaa. Onko mahdollista, että täällä käytiin keskusteluja, jotka olivat aikanaan vaarallisia? Usein kun kuljen täällä yksin hämärässä, tunnen, että historia ei ole vain takanamme, vaan se hengittää kanssamme. On jotain sellaista, mitä ei voi selittää faktoilla, vaan se täytyy tuntea ihollaan. Se on se hienoinen värinä ilmassa, kun tiedostaa, että olemme osa jotain paljon suurempaa ketjua, joka ulottuu vuosisatojen taakse. Nyt kun me olemme kulkeneet tämän polun, haastan teidät tekemään jotain. Kun jatkatte matkaanne, älkää vain kävelkö läpi näiden nähtävyyksien, vaan pysähtykää vielä kerran. Katsokaa yksityiskohtia, koskettakaa kiveä ja kysykää itseltänne, mitä te jättäisitte jälkeenne maailmalle, jos teillä olisi vain yksi mahdollisuus kirjoittaa jotain pysyvää. Agricola antoi meille kielen, jolla voimme kertoa tarinamme. Nyt on meidän vuoromme kuunnella, mitä tämä paikka meille vielä kuiskaa. Kiitos, kun kuljette kanssani, ja nauttikaa tästä hetkestä, sillä historia on elävää vain silloin, kun me osaamme katsoa sitä oikein.