Ravintola Fajo

*(Opas pysähtyy ravintolan eteen, laskee äänensä hieman ja viittoo ryhmää lähemmäs, ikään kuin hän kertoisi salaista tietoa.)* Katsokaapa tätä julkisivua. Me seisomme nyt yhden Helsingin mielenkiintoisimpien, ja kenties salaperäisimpien, paikkojen edessä. Ravintola Fajo ei ole vain ravintola, se on kuin aikakone, joka on pysähtynyt johonkin kohtaan menneisyyttä. Kun astutte sisälle, huomaatte heti, että kaupungin kiire ja moderni lasi- ja teräsarkkitehtuuri jäävät oven ulkopuolelle. Täällä ilma tuntuu paksummalta, tuoksut ovat syvempiä ja valaistus on hämärä, melkein intiimi. Se on se tietty tunnelma, jota on vaikea selittää, mutta helppo tuntea. Se on sekoitus aristokraattista loistoa ja boheemia eksentrisyyttä, joka saa vieraan tuntemaan itsensä joko 1920-luvun diplomaatiksi tai johonkin salaseuraan kutsutuksi vieraaksi. Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Fajo on rakentunut tilaan, joka kantaa mukanaan Helsingin kaupunkihistoriaa. Meidän on muistettava, että tämä alue on nähnyt kaupungin kasvun pikkukaupungista moderniksi metropoliksi. Itse ravintolan sielu ja sen kuuluisa sisustus heijastavat aikakautta, jolloin maailma oli vielä täynnä löytöretkiä ja eksoottisia vaikutteita. Katsoitte kun katsotte niitä raskaita verhoja, tummia puupintoja ja seinillä riippuvia taideteoksia. Ne eivät ole vain koristeita, vaan ne kertovat tarinaa maailmankansalaisuudesta. Fajo on säilyttänyt itselleenlaatuisen tyylin aikana, jolloin monet muut paikat ovat hakeutuneet kliiniseen minimalismiin. Se on kuin pieni saareke, jossa kunnioitetaan perinteistä vieraanvaraisuutta ja sitä hienostuneisuutta, joka kuului vanhan maailman seurusteluun. Tämän paikan ympärillä liikkuu aina tietty mystiikka. Sanotaan, että Fajo on ollut paikka, jossa on käyty keskusteluja, jotka eivät ole koskaan päätyneet virallisiin pöytäkirjoihin. Se on ollut suojapaikka taiteilijoille, ajattelijoille ja niille, jotka arvostavat diskreetiyttä. On jotain hyvin kiehtovaa siinä, miten ravintola on onnistunut säilyttämään asemansa kaupungin salaisena helmenä, vaikka se sijaitsee aivan keskeisellä paikalla. Se on myytti itsessään: paikka, jonne tullaan hakemaan jotain enemmän kuin vain ateria. Täällä ei vain syödä, täällä koetaan tunnelmaa, joka tuntuu lähes teatraliselta. Se on kuin olisi lavasteissa, mutta samalla kaikki on aitoa ja käsin kosketeltavaa. Nyt, kun me olemme tässä, haluan teidät miettimään yhtä asiaa. Kuinka monta tällaista paikkaa kaupungissamme on vielä jäljellä? Paikkoja, jotka uskaltavat olla itsetietoisia, hieman ylitsevuotavia ja täysin omaperäisiä? Kehotan teitä, kun astutte sisään, unohtamaan hetkeksi puhelimenne ja nykyajan kiireen. Anna itsesi uppoutua tähän hämärään maailmaan. Maistakaa ruoat, mutta ennen kaikkea hengittäkää tätä historiaa ja salaisuutta, joka leijuu ilmassa. Tervetuloa kokemaan Fajo – paikka, jossa aika ei kulje, vaan se vain viipyy. Mennäänpä sisään.