Luku 1
*(Opas pysähtyy portin eteen, ottaa rennon asennon ja pyyhkii kuvitteellista pölyä takistaan. Hän katsoo ryhmää hymyillen ja viittaa kädellään massiivista rakennelmaa kohti.)*
Katsokaa tätä. Pysähtykää hetkeksi ja vain kuunnelkaa. Jos suljette silmänne, te voitte melkein kuulla sen, eikö vain? Tuon kaukaisen kolinan, hevoskynsien kopin mukulakivillä ja kauppiaiden huudot, jotka kaikuivat näiden holvien alla satoja vuosia sitten. Tervetuloa Alberganportille. Tämä ei ole vain kasa kiveä ja muurausta, vaan se on kaupunkimme vanha sydänläppä. Täältä kaikki alkoi; täällä päätettiin, kuka sai tulla sisään ja kuka jäi porttien ulkopuolelle. Tunnitteko tuon viileyden, joka hohkaa kivestä? Se on historian kylmyyttä, mutta samalla se on turvaa. Täällä, tämän massiivisen holvin alla, on kulkenut tuhansia kohtaloita, ja jokainen askel, jonka me nyt otamme, on kaiku menneisyydestä.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, miksi tämä portti on edelleen pystyssä. Alberganportti rakennettiin aikana, jolloin kaupungit eivät olleet vain asuinpaikkoja, vaan ne olivat linnoituksia. Strateginen sijainti oli kaikki kaikessa. Portti oli suunniteltu kestämään piirityksiä ja hyökkäyksiä, ja jos katsotte noita kulumia kiven pinnassa, ne eivät ole vain ajan hampaan nakertamia. Ne ovat merkkejä valvonnasta ja vallasta. Täällä kerättiin tullimaksuja, tarkastettiin tavaroita ja varmistettiin, ettei rutto tai vihollinen päässyt kaupungin muurien sisäpuolelle. Arkkitehtuuri itsessään kertoo aikakaudesta, jolloin estetiikka ja puhtaan brutaali puolustusvoima kohtasivat. Huomatkaa nuo kaaret, jotka jakavat painon täydellisesti; se on insinööritaitoa, joka on kestänyt sodat, tulipalot ja poliittiset mullistukset. Portti on nähnyt vallan vaihtuvat ja imperiumien murenevan, mutta se on pysynyt vakaana, hiljaisena todistajana kaikelle sille kaaokselle, joka on pyyhkinyt tämän maan yli.
Tietenkin, jokaisella tällaisella paikalla on myös puolensa, jota ei kirjoiteta virallisiin historiankirjoihin. Paikalliset tietävät, että Alberganportilla on omat salaisuutensa. Kerrotaan, että muurien sisään on muurattu salaisia käytäviä, joita käytettiin viestien välittämiseen piiritysten aikana – tai ehkä jopa pakoihin, kun kaupunki oli putoamassa vihollisen käsiin. Mutta on tässä myös synkempi myytti. Sanotaan, että yön hiljaisuudessa, kun kaupungin melu vaimenee, portin holveissa voi kuulla kaukaisen kuiskaamisen. Legendan mukaan täällä vaeltaa entinen portinvartija, joka ei koskaan saanut lupaa poistua vartioimasta porttiaan, vaikka vuosisadat kuluivat. Jotkut sanovat sen olevan vain tuulen huminaa kiven välissä, mutta kun seisoo täällä yksin pimeässä, on vaikea olla epäilemättä, ettei joku – tai jokin – tarkkaile meitä yhä näistä varjoista.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan hengen, ehdotan, että me jatkamme matkaamme sisään kaupunkiin. Mutta ennen kuin astumme läpi, katsokaa vielä kerran taakseen. Miettikää, miltä olisi tuntunut tulla tänne ensimmäistä kertaa, ehkäpä kaukaa matkustaneena kauppiaana tai nuorena seikkailijana, ja nähdä tämä massiivinen portti avautuvan edessänne. Se on ollut lupaus uudesta alusta, kaupasta ja elämästä. Jääkää siistä kotiin tai lähtekää maailmalle, mutta Alberganportti muistaa teidät kaikki. Mennäänpä, seuraatte minua, niin katsotaan, mitä muita salaisuuksia nämä kadut meille paljastavat.
