Partiolippukunta Kaivokselan Delfiinit ry

(Opas pysähtyy, katsoo ryhmää lämpimästi ja elehtii kädellään kohti ympäristöä. Äänensävy on kutsuva ja hieman salaperäinen.) No niin, hyvät matkailijat, pysähdytään tässä hetkeksi. Hengittäkääpäpä syvään. Tunteeko teistä kukaan sen erityisen energian, joka tässä ilmassa väreilee? Me emme ole vain minkä tahansa rakennuksen tai pihapiirin äärellä, vaan olemme saapuneet paikkaan, jossa nuoruuden into ja perinteiden voima kohtaavat. Tervetuloa tutustumaan Partiolippukunta Kaivokselan Delfiineihin. Kun katsotte tätä ympäristöä, älkää nähneet vain puuta, kiveä tai kangasta, vaan kuvitelkaa tänne satoja nauruja, nuotioiden rätinää ja se tietty jännitys, joka syntyy, kun lapsi oppii ensimmäistä kertaa sytyttämään tulen tai sitomaan oikeanlaisen solmun. Täällä aika tuntuu pysähtyvän, ja arjen kiireet väistyvät seikkailun tieltä. Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan, sillä Delfiinit eivät syntyneet tyhjästä. Jos katsomme taaksepäin, näemme, miten Kaivokselan asutus ja yhteisöllisyys ovat muovanneet tätä aluetta. Partioliaate on aina ollut osa pohjoismaista sielunmaisemaa, ja täällä se on löytänyt oman, ainutlaatuisen muotonsa. Vuosikymmenten saatossa tämä lippukunta on toiminut eräänlaisena kasvattajana; täällä on opetettu ei vain selviytymistä erämaassa, vaan ennen kaikkea vastuuta toisesta ja luonnosta. Ajatelkaa niitä varhaisia partiolaisia, jotka kulkivat näitä polkuja raskaat reput selässään, aikana jolloin kartat olivat paperia ja kompassi oli ainoa tieopas. Jokainen täällä oleva rakennelma tai perinteinen tapa kantaa itsensä kertoo tarinaa jatkuvuudesta. Se on ketju, joka yhdistää nykyiset nuoret delfiinit niihin edeltäjiin, jotka rakensivat tämän yhteisön kivellä ja kynnellä, uskoen siihen, että luonto on paras opettaja. Tiede ja faktat ovat tietysti tärkeitä, mutta jokaisella historiallisella paikalla on myös omat salaisuutensa ja myyttinsä. Täällä Kaivokselassa kiertää tarinoita niistä näkymättömistä poluista ja metsän hengetten kohtaamisista, joita vain tarkkanäköisin partiolainen voi havaita. Sanotaan, että kun kuu on oikeassa asennossa ja metsä hiljenee, voi kuulla kaukaisia huutomerkkejä menneiltä leireiltä. Delfiinien nimi itsessään kantaa mukanaan viestiä älykkyydestä, yhteistyöstä ja vapaudesta liikkua elementissään. Onko se vain nimi, vai kenties lupaus siitä, että täällä jokainen saa olla oma itsensä, uida vastavirtaan ja löytää oman polkunsa? Moni vannoo, että täällä vietetty aika antaa jotain sellaista, mitä ei voi kirjoittaa oppikirjoihin – eräänlaisen sisäisen kompassin, joka ohjaa ihmistä oikeaan suuntaan vielä aikuisuudessakin. Nyt, kun olemme sukeltaneet historiaan ja myytteihin, haastankin teidät katsomaan tätä paikkaa uudella tavalla. Älkää vain tarkkailtko, vaan tuntekaa. Kokeilkaa kenties koskettaa jotain vanhaa puupintaa tai kuunelkaa tuulen suhinaa puissa. Mitä se teille kertoo? Mitä se kuiskaa teidän korvaanne? Toivon, että viette mukananne palasen tätä Delfiinien henkeä: uteliaisuutta, rohkeutta ja kunnioitusta ympäristöä kohtaan. Kiitos, kun kuljette kanssani tämän pienen historiallisen matkan. Nyt jatketaan matkaa, mutta pitäkää mielessänne, että seikkailu alkaa aina siitä, missä uteliaisuus voittaa pelon. Olkaa siis uteliaita!