Luku 1
(Opas pysähtyy Pihlajamäen nuorisotalon eteen, katsoo rakennusta hetken ja kääntyy sitten ryhmään päin. Hänellä on yllään kulunut retkeilytakki ja innostunut, hieman salaperäinen hymy kasvoillaan.)
Katsokaa tätä rakennusta. Ensisilmäyksellä se saattaa näyttää vain tavalliselta, kenties hieman nähneeltä betonilta ja puulta, mutta jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla sen. Kuulkaa ne kaukaiset naurunpyrähdykset, sähkökitaran särön ja nuorisovallan energian, joka on imeytynyt näihin seiniin vuosikymmenten aikana. Täällä on kyse jostain paljon suuremmasta kuin vain neljästä seinästä ja katosta. Tämä paikka on ollut turvasatama, kapinan keskus ja kasvun laboratorio. Täällä on opittu olemaan oma itsensä aikana, jolloin maailma vaati meiltä vain yhdensuuntaisuutta. Tunnukaa se ilmassa oleva sähkö, se on sitä samaa uteliaisuutta, joka on ohjannut tänne tuhansia nuoria etsimään omaa paikkaansa maailmassa.
Jos menemme historian syvään päätyyn, meidän täytyy ymmärtää se aika, jolloin tällaiset nuorisotalot nousivat. Me puhutaan ajasta, jolloin kaupunki laajeni ja lähiöiden identiteetti alkoi muovautua. Pihlajamäen nuorisotalo ei syntynyt sattumalta, vaan se oli vastaus yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Se oli osa sitä suurta visiota, jossa nuorisolle haluttiin tarjota tilaa, jossa he eivät olisi vain aikuisten valvonnassa, vaan saisivat itse määritellä sääntönsä. Täällä on vietetty valvottuja iltoja ja täysin valvottomia hetkiä. Seinien sisällä on nähty trendien vaihtuminen hiuslaite-estetiikasta diskon paljettiin ja myöhemmin alakulttuurien synnyttämiin tyyleihin. Se on ollut kaupungin sosiaalinen sydän, jossa luokkarajat hämärtyivät ja yhteinen kieli löytyi musiikin ja harrastusten kautta. Rakennus on nähnyt sukupolvien vaihtuvan, mutta sen perusidea on pysynyt samana: antaa tilaa sille, mikä on vielä keskeneräistä.
Mutta tietysti jokaisella vanhalla talolla on myös omat salaisuutensa. Paikalliset legendat kertovat, että täällä on kulkuväyliä ja kellaritiloja, jotka eivät näy virallisissa piirustuksissa. Jotkut sanovat, että rakennuksen alla kulkee vanhoja putkia tai kenties jopa pommisuojia sotien ajoilta, joita on käytetty myöhemmin salaisina kokoontumispaikkoina. On kuiskaillut, että tietyissä nurkissa voi edelleen tuntea oudon vetoa, vaikka ikkunat olisivat kiinni. Ehkä se on vain vanhan talon luonnetta, tai ehkä täällä asuu edelleen muisto niistä kaikista nuorista, jotka kerran vannoi täällä ikuista ystävyyttä tai rikkoi ensimmäisen kerran sääntöjä. Nämä myytit ovat osa talon sielua, ne tekevät tästä paikasta enemmän kuin vain kiinteistön, ne tekevät siitä elävän historian kirjan.
Nyt kun olemme katsoneet pintaa ja sukeltaneet syvemmälle, haastan teidät. Kun astutte sisälle, älkää katsoko vain seinien väriä tai kalusteiden kuntoa. Yrittäkää löytää ne pienet jäljet, naarmut puupinnoissa tai kuluneet kynnykset, jotka kertovat tuhansista askelista. Mietikää, millainen tarina teidän omassa nuoruudessanne olisi kirjoitettu täällä. Pihlajamäen nuorisotalo on muistutus siitä, että me kaikki olemme kerran olleet sitä uteliasta ja ehkä hieman pelokastakin nuorisoa, joka kaipaa paikkaa kutsua kodikseen. Olkaa tervetulleita tutustumaan tähän ajan ja nuoruuden temppeliin. Mennäänpä sisään.
