Pica pica

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittaa kädellään ympäröivään maisemaan. Hänellä on yllään kulunut mutta siisti ulkoilutakki, ja hänen äänestään kuuluu intohimo historiaa kohtaan.)* Katsokaa ympärillenne. Huomaatteko, miten valo siivilöityy puiden läpi ja miten ilma tuntuu täällä hieman erilaiselta? Tervetuloa paikkaan, jossa luonto ja historia kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota on vaikea selittää vain sanoilla. Me olemme nyt kohdassa, jota kutsun usein eläväksi museoksi. Jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla menneiden aikojen kaiut, askelten kopinan ja kuiskeet, jotka ovat jääneet leijumaan näiden seinien ja puiden väliin. Pica pica ei ole vain piste kartalla, vaan se on kerrostumaa, jossa jokainen kivi ja jokainen oksa kantaa mukanaan tarinaa jostain, mikä on jo kauan sitten kadonnut näkyvistä, mutta ei koskaan täysin unohtunut. Kun menemme syvemmälle tähän historiaan, meidän on ymmärrettävä, että tämä alue on ollut strateginen solmukohta jo vuosisatojen ajan. Täällä on kohdattu, vaihdettu tavaroita ja joskus myös taisteltu. Arkeologiset löydöt ja vanhat kartat kertovat meille, että Pica pican ympäristö on toiminut eräänlaisena puskurivyöhykkeenä, jossa eri kulttuurit ja valtioiden rajat ovat kohdanneet. Se ei ole ollut suuri metropoli, vaan pikemminkin hienovarainen verkosto, joka on tukenut ympäröivien kylien ja kaupunkien elämää. Historioitsijoiden mukaan täällä on vallinnut omalaatuinen yhteisöllisyys, jossa käytännöllisyys on kohdannut syvän kunnioituksen maata kohtaan. Rakennukset, joista on jäänyt vain raunioita, kertovat meille ajasta, jolloin ihminen eli täydellisessä symbioosissa luonnon rytmien kanssa, ja jokainen päätös oli kysymys selviytymisestä ja viisaudesta. Mutta historian kirjoista löytyy vain osa totuudesta. Paikallisten keskuudessa on aina liikunut tarina, jota ei löydy virallisista arkistoista. Sanotaan, että Pica picaan on kätketty salaisuus, joka liittyy kadonneeseen aarteeseen tai kenties johonkin paljon arvokkaampaan, kuten muinaiseen tietoon. Myytit kertovat vartijasta, näkymättömästä voimasta, joka suojelee alueen pyhimpiä kohtia uteliailta ja ahneilta. Jotkut uskovat, että tietyissä kulmissa aika taipuu ja voimme hetkeksi nähdä vilauksen siitä, mitä täällä tapahtui satoja vuosia sitten. Onko kyse vain kansanperinteestä ja tarinoista, joita on kerrottu nuorisolle nuotiotulen äärellä, vai onko täällä todella jotain, mikä uhmaa järkeämme? Minä olen viettänyt kymmenen vuotta oppaana, mutta silti tunnen tämän paikan edessä pientä kunnioitusta ja jopa hienoista jännitystä. Nyt, kun olemme käyneet läpi faktat ja legendat, haluan haastaa teidät. Älkää vain katsoko näitä näkymiä, vaan yrittäkää tuntea ne. Kun jatkamme matkaamme eteenpäin, tarkkailkaa pienimpiäkin yksityiskohtia: kiven halkeamaa, sammaleen kasvusuuntaa tai tuulen suhinaa lehvissä. Kenties teistä joku huomaa jotain, mitä minä en ole kymmenessä vuodessa huomannut. Historia ei ole vain menneisyyttä, se on tässä ja nyt, jos vain osaamme katsoa oikein. Jatketaanpa matkaa, sillä Pica pica on vasta alkamassa paljastaa meille salaisuutensa, ja meillä on vielä paljon nähtävää ennen kuin aurinko laskee tämän lumoavan maiseman taakse.