Luku 1
*(Opas pysähtyy promenadin alkupäähän, ottaa rennosti asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi hymyillen. Hän elehtii kädellään laajasti ympäröivää näkymää.)*
Katsokaa ympärillenne. Tunnitteko te tämän ilmassa leijuvan tunteen? Se on sekoitus suolaista merituulta, vanhaa kiveä ja jotain, mitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta joka tuntuu siltä kuin aika olisi täällä hidastanut tahtiaan. Tervetuloa Alberganpromenadille. Tämä ei ole vain tie rannan tuntumassa, vaan se on kaupunkimme sykkivä valtimo, paikka, jossa sosiaalinen elämä ja arkkitehtuuri kohtaavat. Huomaatte, miten valo siivilöityy rakennusten välistä ja heijastuu veden pinnasta – juuri tässä valossa kaupunki näyttää kauneimmalta. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa. Tuo kaukainen kaupungin humina ja aaltojen liplatus on sama äänimaisema, joka on saattanut kulkijaa täällä jo vuosisatojen ajan.
Mutta mennäänpä syvemmälle historian kerroksiin. Tämä promenadi ei syntynyt sattumalta, vaan se oli tietoinen valinta kaupungin kasvun aikakaudella. Kun kaupunki alkoi kukoistaa kaupankäynnin ansiosta, syntyi tarve paikalle, jossa yläluokka ja kauppiaat voisivat nähdä ja tulla nähdyiksi. Siihen aikaan kävely ei ollut vain liikkumista paikasta A paikkaan B, vaan se oli tarkkaan harkittu sosiaalinen rituaali. Nuo upeat julkisivut, joita näette oikealla puolellanne, kertovat tarinoita vauraudesta, kunnianhimosta ja eurooppalaisista vaikutteista. Jokainen koristelisto ja pylväs on viesti siitä, kuka täällä asui ja mihin heidän kykynsä ulottui. Täällä on solmittu liittoja, käyty poliittisia keskusteluja ja kenties muutamia kiellettyjä romansseja, kun aurinkoisina iltapäivinä herrasmiehet ja naiset kiersivät tätä reittiä hitaasti, nauttien merituulesta ja toistensa seurasta.
Tämän kaiken loiston keskellä on kuitenkin myös varjoja ja salaisuuksia, joita ei löydä oppaiden kirjoista. Paikallisten vanhimpien keskuudessa liikkuu tarina niin kutsutusta Hiljaisesta sopimuksesta. Sanotaan, että promenadin alla kulkee vanha, nyt jo unohdettu tunneliverkosto, joka yhdisti kaupungin tärkeimmät kartanot suoraan satamaan. Myytin mukaan näitä käytäviä käytettiin ei ainoastaan tavaroiden salakuljetukseen, vaan myös viestien välittämiseen aikana, jolloin kaupunki oli tiukan valvonnassa. Jotkut vannovat, että hiljaisina öinä, kun kaupunki nukkuu, voi kuulla kiven alla vaimeaa kuiskausta tai askeleita, jotka eivät kuulu kenellekään elävälle. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko kaupungin muistilla tapana kieltäytyä vaikenemasta? Minä historian harrastajana kallistun usomaan, että jokaisessa kivessä asuu pieni palanen totuutta.
Nyt, kun olemme kävelleet historian halki, kutsun teidät jatkamaan matkaa kanssani. Mutta tehkää niin, että kävelette nyt hitaammin. Kokeilkaa katsoa rakennusten yläkerroksiin, niihin pieniin parvekkeisiin, joista on katsottu maailmaa vuosikymmenten ajan. Mietikää, kuka teistä olisi ollut täällä sata vuotta sitten ja mitä hän olisi ajatellut meistä, jotka kuljemme täällä nykyaikaisine vaatteinemme ja puheliminemme. Olkaa valppaita ja herkkiä yksityiskohdille, sillä Alberganpromenadi paljastaa salaisuutensa vain niille, jotka osaavat oikein katsoa. Mennäänpä katsomaan, mitä seuraava kulma meille paljastaa.
