Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän elehtii kädellään ympäröivää vehreyttä.)
Katsokaapa ympärillenne. Hengittäkääpä kunnolla sisään tätä tuoksua – se on sekoitus kosteaa multaa, vanhoja puita ja sitä tiettyä rauhaa, jota vain kaupungin sydämessä sijaitsevat viherkeitaat osaavat tarjota. Tervetuloa Marjamaanpuistoon. Kun seisomme tässä, on helppo unohtaa, että vain muutaman kadun päässä sykkii nykyaikainen kaupunkielämä. Täällä aika tuntuu hidastuvan. Huomaatteko, miten valo siivilötyy lehvistön läpi ja miten tuuli humisee puissa? Tämä ei ole vain kasa puita ja pensaita, vaan se on kuin elävä arkisto. Tänne on kerrostunut vuosikymmenten, ellei vuosisatojen tarinoita, ja jokainen polku, jota me nyt kuljemme, on kuljettu tuhansia kertoja ennen meitä.
Jos mennään historian syvään päätyyn, niin tässä maaperässä asuu menneiden aikojen kaikuja. Marjamaan puisto ei syntynyt sattumalta, vaan se on osa sitä suurempaa kaupunkisuunnittelun visiota, jossa luonnon ja ihmisen piti kohdata harmonisesti. Ennen kuin täällä oli tämä huoliteltu puisto, täällä on ollut todennäköisesti pienempiä tiluksia, kenties jopa puutarhoja, jotka ovat ruokkineet ympäröivää yhteisöä. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka ovat täällä kyntäneet maata tai istuttaneet ensimmäiset koristepuut. He ovat nähneet kaupungin kasvavan ympärilleen, betonin nousevan ja maailman muuttuvan, mutta tämä vihreys on säilynyt ankkurina. Täällä on kävelty sunnuntai-iltapäivinä parhaissa vaatteissa, täällä on keskusteltu politiikasta ja täällä on tehty päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet meidän kaikkejihimme, vaikka emme sitä tiedäkään. Se on sellaista hiljaista historiaa, jota ei löydy oppikirjoista, vaan se tuntuu jalkojen alla olevassa maassa.
Mutta tiedättehän te, että jokaisessa vanhassa puistossa on jokin salaisuus. Marjamaan kohdalla on aina liikuttanut tietty myytti, eräänlainen urbaani legenda, joka kertoo puiston ”piilotetuista kulmista”. Sanotaan, että tiettyjen puiden katveessa on ollut aikoinaan salaisia kohtaamispaikkoja – ehkäpä kiellettyjä rakkaussuhteita tai salaisia sopimuksia, joita ei haluttu julkisuuteen. On myös tarinoita siitä, miten puisto on toiminut turvapaikkana niille, jotka halusivat vain hetken aikaa kadota maailman katseilta. Jos kuuntelette tarkasti, kun tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta, voitte melkein kuulla kaukaisia kuiskauksia. Se on se puiston mystiikka; se, että täällä on aina ollut tilaa unelmille ja salaisuuksille, jotka on jätetty lehvistön suojaan.
Nyt kun me olemme kulkeneet tämän matkan läpi, haluan antaa teille pienen tehtävän. Kun jatkatte matkaanne puiston halki, älkää vain kävelkö, vaan pysähtykää hetkeksi jonkin vanhan puun juurelle. Koskettakaa kaarnaa ja miettikää, mitä kaikkea tuo puu on nähnyt. Se on todistanut sukupolvien vaihtumista ja kaupungin muodonmuutoksia. Marjamaanpuisto on meille muistutus siitä, että vaikka kaikki ympärillämme kiiruhdaisi, luonto ja historia opettavat meille kärsivällisyyttä. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen aikamatkan kanssani. Nyt on teidän vuoronne löytää omat salaisuutenne tästä vehreästä rauhasta.