Kuuntele opastus
(Opas pysähtyymässä metsäpolun varrella, katsoo ympärilleen ja ottaa rennon asennon. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.)
Katsokaas ympärillenne. Tuntuu ekan silmäyksellä siltä, että me ollaan vaan tavallisessa metsässä, keskellä kaupungin huminaa. Tuo havupuiden tuoksu ja jalkojen alla narskuva neulanen saa unohtamaan, että me ollaan oikeasti strategisella paikalla. Mutta jos te suljette silmänne hetkeksi ja kuuntelette tuulta, niin huomaatte, että täällä on sellaista omituista hiljaisuutta. Se ei oo vaan luonnon rauhaa, vaan se on sellaista odottavaa hiljaisuutta. Tää mäki, Radiomäki, on toiminut vuosikymmeniä kaupungin korvana ja äänellä. Täällä on soljettu tietoa, joka on määrittänyt koko alueen kohtaloa, ja vaikka rakennukset on kadonneet tai muuttuneet, se energia on jäänyt tänne maastoon.
Mennäänpä nyt vähän syvemmälle historiaan. Radiomäki ei oo nimetty sattumalta. Täällä on sijainnut viestintätekniikan solmukohtia, jotka olivat aikanaan huippumodernia tekniikkaa. Kuvitelkaa nyt aika, jolloin radio oli jotain lähes maagista, ja täällä mäellä on noussut korkeita mastoja, jotka on kurkottaneet kohti taivasta. Ne on poimineet sähkömagneettisia aaltoja ja lähettäneet viestejä kauas horisontin taakse. Sotavuosina ja kylmän sodan aikana tää paikka oli äärimmäisen kriittinen. Täällä on valvottu taajuuksia ja varmistettu, että yhteys maailmaan ei katkea. Se on ollut valvottu vyöhyke, paikka, jossa on käyty keskusteluja, joita tavallinen kansalainen ei saisi kuulla. Tää luonto, joka meitä nyt ympäröi, on toiminut ikään kuin suojamuurina ja naamiointina sille kaikelle tekniikalle ja salaisuuksille, joita mäen sisuksissa ja rakennuksissa on kätketty.
Tähän liittyy tietysti myös se mystinen puoli. Radiomäen ympärillä on aina liikkunut urbaaneja legendoja. Jotkut sanovat, että täällä on edelleen käytävissä, jotka johtavat syvälle maan alle, kenties pommi- tai viestintäsuojiin, jotka on unohdettu karttojen ulkopuolelle. On puhuttu myös siitä, miten tietyillä taajuuksilla täällä on voinut kuulla asioita, joita ei pitäisi. Se on sellaista kaupunkimyyttien taikaa, kun yhdistetään luonto ja vanha sotatekniikka. Se saa meidät miettimään, mitä kaikkea tää maa oikeasti kätkee alleen. Onko täällä vielä jotain, mikä odottaa löytymistä? Vai onko ne kaikki salaisuudet jo haihtuneet ilmaan yhdessä vanhojen radiosignaalien kanssa? Se jättää tilaa mielikuvitukselle, ja juuri se tekee tästä paikasta niin kiehtovan.
Nyt kun me ollaan tässä, niin mä haluan teidät miettimään yhtä juttua. Kun te jatkatte matkanne täältä eteenpäin, niin katsokaa näitä puita uudella tavalla. Ne on nähneet kaiken: teknologian nousun ja laskun, salaiset käskyt ja ajan hitaan kulun. Radiomäki on muistutus siitä, että kaupunki ei oo vaan betonia ja asfalttia, vaan se on kerroksia, joista osa on peittynyt vihreään metsään. Toivon, että te vietätte hetken vielä tässä rauhassa ja annatte historian tuntua ihollaan. Kiitos, että kuljitte tän matkan kanssani, ja nauttikaa nyt loppumatkasta luonnon keskellä.