Luku 1
*(Opas pysähtyy muistomerkin eteen, ottaa rennosti asennon ja katsoo ryhmää hymyillen. Hän antaa hetken hiljaisuudelle, jotta ympäristön äänet ja monumentin läsnäolo tuntuvat.)*
Katsokaapa tätä. Tässä me nyt seisomme, ja vaikka ympärillämme on ehkä arkista maisemaa, tämän muistomerkin edessä ilma tuntuu aina vähän sähköisemmältä. Se ei ole vain pronssia ja kiveä, vaan se on ikkuna aikaan, jolloin koko Suomi pysähtyi. Voitte melkein kuulla sen hurjan huudon, joka kaikui mäen rinteillä, ja tuntea sen jännityksen, joka vallitsi jokaisessa kodissa, kun televisiosta lähetettiin seuraava hyppy. Tässä kohdassa yhdistyvät urheilun äärimmäinen kurinalaisuus ja täydellinen kaaos. Se on kontrasti, joka tekee tästä paikasta erityisen. Me emme ole vain katsomassa patsasta, vaan olemme kohtaamassa yhden Suomen historian suurimmista ja ristiriitaisimmista persoonista.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa. Matti Nykänen ei ollut vain hyppääjä; hän oli ilmiö, joka määritteli kokonaisen aikakauden. Kun katsotte noita linjoja, muistakaa ne vuodet kahdeksankymmenlühtinä. Se oli aikaa, jolloin mäkihyppy oli kansallisuuskasvatusprojektia ja Nykänen oli sen kiistaton kuningas. Hänellä oli kyky, jota ei voi opettaa: hän tuntui leijuvan ilmassa pidempään kuin kukaan muu, ikään kuin fysiikan lait olisivat tehneet hänelle poikkeuksen. Historiallisesti katsottuna Matti symboloi sitä suomalaista sisua, mutta myös sitä traagista puolta, kun maailmanmaine kasvaa suuremmaksi kuin ihminen itse pystyy kantamaan. Hän oli urheilullinen nero, joka hallitsi tekniikan täydellisesti, mutta jonka elämä oli jatkuvaa kamppailua sääntöjen ja odotusten kanssa. Se tekee tästä muistomerkistä enemmänkin ihmiskohtalon kuvauksen kuin pelkän urheilusaavutuksen juhlistamisen.
Tämän paikan ympärillä liikkuu tietysti paljon myyttejä ja tarinoita, joita ei löydy virallisista urheilukirjoista. Sanotaan, että Matin henki elää täällä vieläkin – ei pelottavasti, vaan enemmänkin sellaisena ilkikurisena energiana. On kerrottu, että jotkut käyvät täällä hakemassa itselleen ripausta sitä rohkeutta tai kykyä olla oma itsensä, vaikka maailma ympärillä huutaisi jotain muuta. Salaisuus Matin vetovoimassa oli se, ettei hän koskaan esittänyt mitään. Hän oli raaka, rehellinen ja välillä täysin arvaamaton. Se teki hänestä myytin jo eläessään. Kun katsotte tätä muistomerkkiä, älkää nähneet vain mitalisteja, vaan näkykää se ihminen, joka uskalsi olla täydellisen epätäydellinen maailman huipulla. Se on se inhimillinen tragedia ja komedia, joka tekee hänestä ajattoman.
Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, ottakaa tämä tunnelma mukaan. Mietikää sitä, miten yksi ihminen voi jakaa kansakunnan näin vahvasti, mutta silti olla niin rakastettu. Matti opetti meille, että täydellisyys löytyy joskus juuri niistä säröistä. Katsokaa vielä kerran tätä monumenttia ja miettikää, mikä teidän oma hyppynne olisi – se hetki, kun uskallatte irrota lähettötorneen reunalta ja luottaa siihen, että ilmavirta kantaa. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian matkan kanssani. Nyt liikutaanan eteenpäin, mutta jättäkää Matille pieni kunnianosoitus sydämessänne.
