Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi. Hän elehtii kädellään ympäröivää vehreyttä.)*
Katsokaapa ympärillenne. Täällä Santalahdenpuistossa aika tuntuu hidastuvan, eikö vain? Vedäkää syvään henkeä – tunnetteko tuon kostean mullan ja vanhan metsän tuoksun? Me olemme nyt paikassa, jossa kaupungin kiire vaihtuu luonnon omaan rytmiin. Monelle tämä on vain kaunis puisto tai reittipiste lenkillä, mutta kun opas katsoo tätä maisemaa, hän näkee kerroksia. Täällä jokainen puunrunko ja jokainen mutkitteleva polku kantaa mukanaan muistoja ajoista, jolloin maailma oli hitaampi ja ihminen eli tiiviimmässä vuorovaikutuksessa maan kanssa. Tervetuloa mukaan matkalle, jossa luonto ja historia kietoutuvat toisiinsa.
Jos käännämme katseemme taaksepäin, meidän on ymmärrettävä, että tällaiset alueet eivät syntyneet sattumalta. Santalahden ympäristö on osa sitä alkuperäistä mosaiikkia, joka määritti tämän seudun asutusta satoja vuosia sitten. Ennen kuin asfaltti ja betonirakenteet valloittivat maan, täällä vallitsivat kosteikot, pienet purot ja tiheät lehtometsät. Täällä on raivattu peltoja, hakattu polkuja ja kuljettu rantoja pitkin, kun elanto haettiin suoraan luonnosta. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka kulkivat näitä samoja polkuja sata vuotta sitten; heidän askeleensa painuivat samaan maahan, mutta heidän maailmansa oli täysin erilainen. Tämä puisto on kuin elävä museo, joka on säilyttänyt palasen siitä alkuperäisestä luonnosta, jota kaupungistuminen on muualla pyyhkinyt pois. Se on muistutus siitä, että vaikka rakennamme kaupunkeja, me olemme aina riippuvaisia tästä vihreästä keuhkosta.
Mutta tiedättehän te, että jokaisella vanhalla metsiköllä on myös salaisuutensa. Paikallisten tarinoissa ja vanhoissa huhuissa Santalahden kaltaiset paikat ovat aina olleet rajapintoja. Sanotaan, että hämärän laskeutuessa, kun kaupungin melu vaimenee, täällä voi kuulla asioita, joita ei pitäisi. On puhuttu kadonneista poluista, jotka johtavat paikkoihin, joita ei löydy kartalta, ja varjoista, jotka liikkuvat puiden välissä vaikka tuuli ei puhaltaisi. Ehkä kyse on vain mielikuvituksesta, mutta kun seisoo täällä yksin sumuisena aamuna, on helppo uskoa, että metsällä on oma muistinsa. Se muistaa jokaisen salaisen kohtaamisen ja jokaisen kuiskaaman salaisuuden, jonka kulkijat ovat jättäneet näiden puiden suojaan. Luonto ei unohda, se vain kätkee asiat syvälle juuristoonsa.
Nyt kun olemme sukellaneet historian ja mystiikan maailmaan, kutsun teidät jatkamaan matkaa omillaan. Kävelkää hitaasti, kuunnelkaa lintujen laulua ja katsokaa tarkasti puunrungon sammalta – ehkä löydätte jotain, mitä kukaan muu ei huomaa. Anna tämän puiston rauhan laskeutua yllenne ja miettikää, mitä tarinoita te itse jättäisitte jälkeenne tähän maisemaan. Kiitos, että olitte mukana, ja nauttikaa nyt Santalahden taianomaisesta tunnelmasta.