Tervetuloa, hyvät matkailijat. Pysähdytäänpä hetkeksi tässä. Katsoittehan tätä rakennusta, tätä Veikkolan lastenneuvolaa. Ensi silmäyksellä se näyttää ehkä vain tavalliselta, kenties hieman vaatimattomaltakin julkiselta rakennukselta, mutta jos suljette silmänne ja kuuntelette, niin täällä kaikuu jotain enemmän. Tunnetteko sen pienen värinän ilmassa? Se on tuhansien ensiaskelten, itkujen ja naurujen jättämä jälki. Täällä on kohdattu elämän suurin ihme ja samalla suurin pelko. Tässä pihassa on kävelty uupuneena valvottujen öiden jälkeen, mutta myös sellaiseen riemuun hihkuen, jota ei millään muulla voi kuvailla. Tämä paikka ei ole vain betonia ja puuta, vaan se on kaupunkimme elämän sykli tiivistettynä yhteen osoitteeseen.
Jos katsomme syvemmälle historian kerroksiin, niin Veikkolan neuvola on ollut osa sitä suurta murrosta, kun kaupunkimme kasvoi ja hyvinvointivaltion lupaukset alkoivat konkretisoitua. Se aika, jolloin terveydenhuolto siirtyi kodinmurtajien ja kotiin tulevien neuvola sisarten hämäristä rappukäytävistä tällaisiin järjestelmällisiin keskuksiin. Täällä, näiden seinien sisällä, on käyty taisteluja lapsikuolleisuutta vastaan ja ohjattu kokonaisia sukupolvia oikeaan kasvuun. Mietikää niitä 50- ja 60-luvun äitejä, jotka tulivat tänne kireissä mekoissaan, kantaen vauvojaan säästeliäästi käärittyinä villavillaan. Täällä on määritelty, mikä on normaalia ja mikä ei, ja täällä on annettu neuvoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten me täällä kaupungissa nykyään ajattelemme perhettä ja huolenpitoa. Se on ollut turvasatama, mutta samalla tiukka kurinpidon ja valvontaan perustuvan terveydenhuollon tyyssija.
Mutta tiedättehän te, että jokaisella vanhalla rakennuksella on myös puolensa, jota ei kirjoiteta virallisiin arkistoihin. Paikallisten keskuudessa on kiertänyt urbaani legenda siitä, että neuvolan kellarikerroksessa tai kenties jossain unohdetussa varastotilassa on säilynyt vanha, lukittu arkisto, johon ei ole pääsyä. Sanotaan, että siellä on kirjanpidot, jotka eivät kerro vain painoista ja pituuksista, vaan salaisuuksista, joita ei ole koskaan uskallettu kertoa ääneen. Myytin mukaan jotkut uskovat, että rakennuksen perustukset on rakennettu vanhan, hylätyn asuintalon päälle, ja välillä, hiljaisina iltoina, käytävillä kuuluu vaimea, lapsenomainen kikatukset, vaikka rakennus olisi tyhjä. Onko se vain tuulenvireisyyttä vai kenties muistoja, jotka kieltäytyvät lähtemästä, koska ne ovat niin tiukasti sidoksissa tähän maaperään?
Nyt, kun olemme kurkistaneet historian ja mystiikan taakse, katsokaa rakennusta vielä kerran. Se seisoo tässä, muistuttaen meitä siitä, että jokainen meistä on joskus ollut pieni ja haavoittuvainen, ja että yhteisön tuki on se peruskivi, jolle kaupunki rakentuu. Veikkolan neuvola on enemmän kuin terveysasema, se on kaupunkimme yhteinen lapsuuden albumi, vaikka sivut olisivatkin kellastuneet. Toivon, että vietätte tämän päivän miettien omia juurenne ja sitä, miten pienet kohtaamiset tällaisissa paikoissa voivat muuttaa koko ihmisen elämän suunnan. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani, jatketaanpa matkaa kohti seuraavaa pysäkkiä.
"Automaattisesti haettu kaupunki-kohde."