Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti kaupungin keskusaukiolle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän puhuu lämpimästi, mutta varmalla, kokeneella äänellä.)*
Katsokaa ympärillenne. Tunnutteko tekin sen? Tämän erityisen valon, joka saa koko kaupungin kimaltelemaan kuin se olisi päällystetty hienolla kultapölyllä. Tervetuloa Aurinkorantaan. Moni ajattelee, että tämä on vain kaunis lomakohde tai moderni rannikkokaupunki, mutta kun seisoo tässä, voi melkein kuulla historian kuiskaavan merituulen mukana. Täällä aika tuntuu pysähtyvän, ja jokainen mukulakivikatu kantaa mukanaan tarinoita, jotka ulottuvat paljon syvemmälle kuin mitä matkaoppaista löytyy. Hengittäkää syvään – tuo suolan ja kukkivien appelsiinipuiden tuoksu on ollut sama jo vuosisatojen ajan. Me emme ole vain käymässä kaupungissa, vaan astumme elävään museoon, jossa jokainen seinä on nähnyt valtakuntien nousun ja tuhon.
Jos menemme historian syvään päätyyn, Aurinkoranta ei syntynyt sattumalta. Se oli strateginen helmi, portti itään ja länteen. Alun perin tämä oli vain pieni kalastajakylä, mutta kun kauppareitit muuttuivat ja merenkulku kukoisti, tästä tuli yksi alueen tärkeimmistä solmukohdista. Keskiajalta asti täällä on kohdannut eri kulttuureita: maureja, roomalaisia ja pohjoisen kauppiaita. Se näkyy edelleen arkkitehtuurissa, jos vain osaa katsoa. Katsokaa noita kaaria ja terasseja – ne ovat sekoitus pragmaattista puolustusrakentamista ja itämaista eleganssia. Kaupunki selvisi piirityksistä ja suurista tulipaloista, mutta jokainen kriisi vain vahvisti sen asukkaiden sitkeyttä. Se on ollut vaurauden huipulla, kokenut romahduksia ja noussut taas tuhkasta, aina säilyttäen tämän oman, itsepäisen ylpeytensä ja rakkauden kauneuteen.
Mutta tiedättehän, että jokaisellaan on salaisuutensa, ja Aurinkorannalla on yksi, joka kiehtoo meitä historian harrastajia erityisesti. Paikallisten keskuudessa kuiskataan niin kutsutusta Kadonneesta kirjastosta. Legendan mukaan kaupungin alla kulkee verkosto vanhoja katakombeja, joihin on kätketty valtava määrä muinaisia käsikirjoituksia juuri ennen suurta valloitusta satoja vuosia sitten. Sanotaan, että kirjasto sisältää tietoa tähdistä ja merenkulusta, jota ei ole missään muualla maailmassa. Vaikka arkeologit ovat etsineet ovea vuosikymmeniä, se pysyy piilossa. Jotkut sanovat, että kirjaston ovi aukeaa vain sille, joka osaa rakastaa kaupunkia oikealla sydämellä. Onko se vain myytti vai todellinen, hautautunut aarreaitta? Ehkäpä se on juuri se mystiikka, joka antaa Aurinkorannalle tämän sähköisen tunnelman.
Nyt, kun olette saaneet pienen maistiaisen tästä paikasta, ehdotan, että lähdemme kulkemaan. Me emme pysy vain pääkaduilla, vaan vietän teidät niihin kapeisiin, varjoisiin kujiin, joissa kaupungin todellinen sielu asuu. Mennään katsomaan sitä vanhaa kellotornia, jonka sanotaan lyövän eri tahtiin kesäpäivänpäivänä. Oletteko valmiita? Seuraatte minua, ja lupaan, että ennen päivän päätystä katsotte tätä kaupunkia täysin uusilla silmillä. Aurinkoranta ei paljasta kaikkea kerralla, mutta jos olette uteliaita, se saattaa kertoa teille oman salaisuutensa.
