Luku 1
(Opas pysähtyy ravintolan eteen, katsoo rakennusta lempeästi ja kääntyy ryhmän puoleen. Äänensävy on kutsuva, hieman salaperäinen, mutta itsevarma.)
Katsokaapa tätä rakennusta. Tuntuuko siitä, että aika on täällä hieman pysähtynyt? Me seisomme nyt Ravintola Puiston edessä, mutta jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla 1920-luvun jazzin kaiun ja tuntea ilmassa leijuvan hienostuneen hajuveden ja tupakan tuoksun. Täällä, Käpylän puutarhakaupungin sydämessä, ei ole kyse vain ruuasta tai majoituksesta, vaan tästä ainutlaatuisesta tunnelmasta. Park Hotel Käpylä on kuin aikakapseli. Se on paikka, jossa Helsingin urbaani syke kohtaa puutarhamaisen rauhan, ja jossa jokainen nurkka kuiskailee tarinoita menneistä vuosikymmenistä. Tervetuloa paikkaan, joka on nähnyt kaupungin kasvavan ympärillään, mutta säilyttänyt oman, arvokkaan sielunsa.
Mutta mennäänpä syvemmälle historiaan. Park Hotel syntyi aikana, jolloin Käpylä oli vielä nuori ja visionäärinen projekti, suunniteltu vastapainoksi teollisuuden ja slummien kurjuudelle. Hotelli ja ravintola nousivat paikalleen palvelemaan uutta, nousevaa keskiluokkaa ja niitä, jotka halusivat paeta kaupungin pölyä ja melua. Se oli aikansa sosiaalinen keskus, kohtaamispaikka, jossa tehtiin sopimuksia, suunniteltiin tulevaisuutta ja nautittiin elämän pienistä hemmotteluista. Arkkitehtuurissa näkyy se aikakaudelle tyypillinen pyrkimys kauneuteen ja toimivuuteen. Ravintolan salit ovat todistaneet lukemattomia juhlia, hienostuneita illallisia ja kenties myös kiivaita poliittisia väittelyitä. Se on ollut turvasatama matkailijoille ja paikallisten ylpeys, säilyttäen asemansa jopa silloin, kun maailma ympärillä muuttui modernimmaksi ja kiireisemmäksi. Täällä on syytyhyn syvällinen yhteys Helsingin rakennushistoriaan ja siihen, miten me olemme halunneet asua ja viettää vapaa-aikaamme.
Tietysti jokaisella tällaisella talolla on myös omat salaisuutensa ja myyttinsä. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on käyty keskusteluja, joista ei ole jäänyt kirjallisia merkintöjä, ja että täällä on vietetty öitä, jotka ovat muuttaneet ihmisten elämänsuunnan. On kuiskattu, että hotellin käytävillä voi joskus tuntea läsnäoloa entisistä vieraista, jotka eivät ole koskaan täysin lähteneet. Ehkä se on vain mielikuvitusta tai vanhan puun narinaa, mutta juuri se tekee paikasta elävän. Myytit kertovat myös salaisista romansseista, jotka kukoistivat ravintolan hämärissä kulmissa, kaukana julkisuuden valokeilasta. Park Hotel on ollut paikka, jossa on voinut olla anonyymi, mutta silti osa jotain suurempaa yhteisöä. Se on ollut kaupungin hiljainen tarkkailija, joka on nähnyt kaikki trendit tulla ja mennä, mutta pysynyt itse muuttumattomana.
Nyt kun olemme katsoneet tätä rakennusta ulkopuolelta ja matkanneet ajassa taaksepäin, ehdotan, että astumme sisään. Menkäämme katsomaan, miltä tuntuu istua noissa samoissa saleissa, joissa on nautittu kahvia ja viiniä jo lähes sata vuotta sitten. Anna tämän paikan rauhallisuuden laskeutua ylleenne ja kokeilkaa, löydättekö tekin oman yhteytenne tämän talon historiaan. Olipa kyseessä sitten herkullinen lounas tai vain hetken pysähtyminen, muistakaa, että te olette nyt osa Ravintola Puiston jatkuvaa tarinaa. Olkaa hyvä, astukaa sisään ja nauttikaa tästä historiallisesta helmetta.
